lauantai 4. elokuuta 2012

Leppoisaa laidunelämää - Tai sitten ei!

Pinni-mamma oli torstaina lastentunnilla, voi että kuinka hienosti se meni Suvin kanssa. Varsa jäi ensimmäistä kertaa yksin laitumelle, joka on ihan kentän vieressä. Varsa ei yrittänyt lankojen läpi emänsä perään eikä Pinni hirnahtanut sen perään kuin pari kertaa tunnin aikana. Parit pukit se taas laukassa heitti, mutta muuten se meni taas todella kiltisti ja reippaasti. Ennen tätä meillä oli "mammat ratsaille"-talutusrinki. Kaksi rohkeaa ponitytön äitiä uskaltautui meidän vuonopoikien selkään, mahtavaa! Varokaa vaan tytöt, ettei äidit pian sujahda ohi, kun noin ahkerasti opettelivat ratsastuksen alkeita.

Jo tuolloin torstai-iltana tein päätöksen, että huomenna raadetaan. Ja niinhän siinä kävi. Lähdin "reippaana" tallille aeilen amupäivällä, sillä kengittäjä tuli tallille laittamaan Vennin kengän takaisin. Samalla se myös tarkisti lyömäni kengän Ressulle. Pelkäsin, että saan valituksia kuinka vinossa ja väärin se on lyöty, mutta kengittäjä totesikin sen olevan todella hyvin ja napakasti, eikä sitä tarvitse korjailla, jes! Sitten asiaan... Laitumet näyttivät aika tyhjiltä ja edessä odotti kova urakka purkaa vanhat laitumet ja rakentaa uudet. Otin kaikki hevoset tarhoihin ja hain auton ja peräkärryn, että sain muovitolppia suoraan sinne. Purkamisessa meni aikaa neljä tuntia. Kaikista kovin urakka lankojen kerimisen jälkeen on aitatolppien kerääminen laitumelta. Vein autoa aina tietäpitkin eteenpäin, ettei kantomatka ollut kamalan pitkä. Olin aivan rätti jo tässävaiheessa, mutta hevoset hakkasivat jo tarhanportteja, eli taukoa ei voinut juurikaan pitää. Tai no kävin minä aamupalan syömässä, kun se vähän taas unohtui. Sain siitäkin sitten vähän energiaa alkaa rakentaan uusia laitumia.

Uudet laitumet tein taas tuonne takapelloille, joissa hepat olivat toukokuun lopulla totuttelemassa. Pinni ja varsa jää tallin viereiselle pellolle, niillä on siinä vielä syötävää ja annan niille lisäksi kuivaa heinää... Enkä uskalla viedä niitä tuonne, mihin en näe. Takapeltojen ruoho oli kasvanut todella hyvin, shettiksistä ei näy kuin korvat, kun sieltä nyt kurkkivat! Onneksi äitini tuli auttamaan aitojen rakennuksessa, heti aika puolittui ja rakennukseen meni aikaa vain kaksi tuntia, yksin olisi mennyt taas se neljä tuntia. Aitasimme ensin koko pellon ja sitten jaoimme pienet osat Kallelle ja Pirpanalle. Otin riskin ja ajattelin vielä kerran kokeilla Ressun kanssa tuota isompaa laumaa, kun meillä ei riittäisi nuo muovitolpat jakamaan noin suurta laidunta enempää. Todella hankalaa, kun on hevosia, jotka eivät tule toimeen toisten kanssa. En edes jaksanut miettiä, mitä teen, jos Ressu aloittaa taas shettisten jahtauksen. Elin toivossa, että se otti tuosta edellisestä onnettomuudesta kirjaimellisesti nokkiinsa.





Vein ensin laitumelle Kallen ja Pirpanan, sitten Nallen ja Rommin ja vasta lopuksi Ressun ja Vennin. Ressu meni nuuskimaan heti Nallea, mutta sitten alkoi syömään, huh mikä helpotus!! Siellä ne mussuttivat nelistään ruohoa kylki kyljessä, kaikki neljä. Uskomaton se alkuviikon tapaus, mikähän tuolle Ressulle tuli silloin? 

Koin positiivisen järkytyksen tänäaamuna, kun aamu-unisena aloin katsomaan, että miten Venni ja Kalle on vaihtanut paikkaansa. Ajattelin, että katsoin väärin, kun ne nyt on kuitenkin aikalailla samannäköiset. Kävelin lähemmäs ja totta se oli! Kalle söi Ressun kanssa vierekkäin tuolla isolla laitumella, Venni ja Rommi pupelsivat ruohoa tuolla Kallen puolella ja Nalle ihmetteli siinä välissä, että missäköhän hänen kuuluisi olla. Väliaidan langat olivat katkeneet tuolta Kallen laitumen takaosasta, Kalle oli mennyt langoista läpi kavereiden luo. Tappelun jälkiä ei ollut, joten nyt kaikki viisi ruunaa laiduntavat yhdessä. Tänään olen useaan kertaan laitumella käynyt ja aina siellä on ollut rauhallista ja kukaan ei aja ketään, kaikki vain syövät. Kalle halusi varmaan näyttää, että kyllä hän osaa laumassakin olla, kun riittävän kauan oli "arestissa" omalla laitumellaan. Aikas mahtavaa, miten tämä nyt näin hyvin meni??



Siellä näkyy kaikki viisi jossain kaukana heinän seassa


Ressua kävi eilen laidunurakan jälkeen kokeilemassa yksi kouluratsua vailla oleva nainen. Kysyin Heiskaselta tietääkö se ketään osaavaa kouluratsastajaa, joka haluaisi Ressulla alkaa käymään. Lupasi tiedustella ja nyt löytyi hyvä vaihtoehto, kun tämän naisen hevonen on loppuvuoden saikulla. Uusi vuokraaja tykästyi kovin Ressuun ja hän osaa sillä ratsastaa varmsasti paremmin kuin minä koulupuolella, eli hän valmentautuu sillä myös Heiskasen opissa ja vaatii siltä enemmän, kun nyt oma innostukseni näyttää suuntautuvan sittenkin esteille ja Ressun osaamistaso ei pysy yllä, jos kukaan ei vaadi siltä vaativampia asioita. Hyvä ja helpottunut fiilis, kun ei tarvitse stressata, ettei hevonen saisi riittävästi liikuntaa. Ehkä oma innostukseni tuohon hevoseen syttyy tässä pikkuhiljaa paremmin, nyt saan enemmän aikaa myös Vennille, joka tuntuu olevan myös erittäin potentiaalinen kaveri.

Tänäaamuna, tai siis päivällä, herätessäni pelästyin, kun kello näytti yhtätoista. Minun piti olla klo.12 hevonen veryteltynä maastoesteradalla. Heitin ratsikuteet niskaan ja juoksin hakemaan hevosta pellolta. Tässävaiheessa näin myös tämän rikkinäisen aidan ja yön aikana yhdistyneen ruunalauman. Olin tallissa hevosen kanssa puolelta, tein pikaharjausken ja heitin sille kamppeet niskaan. Sitten aloin peruuttelemaan autoa kiinni traikkuun, pakkasin omat kamat ja heitin pollen koppiin. Olin Herttualassa viittäminuuttia vaille 12 ja hyppäsin selkään ja veryttelin ohjeita kuunnellessani. Huhheijaa mikä aloitus!! Valmennus sujui ihan hyvin, aloitimme pienellä radanpätkällä, tulimme tukin, sitten sellaisen kapean tukin pusikon läpi ja vielä lopuksi isomman tukin toisen pusikon läpi. Ressu tuli ihan huonosti ne, kun en ollut ehtinyt kunnolla herättelemään sitä. No ennen seuraavaa tehtävää sain sen laukkaamaan kunnolla, tulimme aika isoa alashyppyä, sitten samaa toisinpäin ylöshyppynä. Ne sujui ihan hyvin. Seuraavaksi tultiin hautoja. Aloitimme keskikokoisella haudalla, sitten siirryimme vähän pienempään ja lopuksi juuri rakennettuun isoimpaan hautaan. Se oli oikeasti pelottavan näköinen, mutta Ressu meni siitäkin tosi kiltisti, sitä se kyllä edes vähän katsoi (eli siis huomasi ylittävänsä estettä :D). Minua pelottaa Ressun kanssa vain juurikin tuo, että se ei pelkää mitään estettä ja joku kaunis kerta se kompastuu, kun ei tajua olla skarppina. Haudoillakin se saattaa astua hautaan, kun tänäänkin yhtä hevosta vedettiin liinoilla haudan yli, kun se ei siitä muuten olisi tullut. Tämä aiheutti vähän odottelua... Seuraavaksi tulimme tosi kapeeta taloa, se oli vain 50cm korkea, mutta johteina olivat luudanvarret, eli se oli vaikea este. Ressu tuli sen tosi hyvin, siinä saatiin kehuja hyvästä lähesymisestä ja napakasta laukasta. Sitten tulimme isohkoa tukkia, joka oli vähän leveämpi, mutta siinäkin johteina vain luudat. Tämä onnistui mielestäni parhaiten! Sitten siirryimme omasta mielestäni pelottavimmalle esteelle, sellaiselle siniselle tukki/kantoviritelmällä, jossa ei ollut johteita ja se oli tosi kapea. Korkeuttakin oli kuitenkin 70cm ja se oli vaikeassa paikassa. Ressu pomppasi sen ensin lähes paikaltaan ja minua pelotti oikeasti tulla se uusiksi, mutta se sujui jo paremmin. Sitten tulimme aika isoa estettä, se oli noin 110cm, mutta siinä oli risuja se yläosa, eli siitä pääsi osittain läpi. Ressun kaviot osuivat vain vähän risuihin, eli se hyppäsi käytännössä koko esteen yli. Viimeisenä tulimme tukkia, jota lähestyttiin veden läpi. Toisella yrityksellä sain laukan säilymään veden läpi ja hyppykin sujui tukilla ihan hyvin. Loppuverkassa ravailin aluetta ympäri ja tulin moneen kertaan ravissa veden läpi. Ressu parani loppuakohden, alkuun se oli vähän löysä. Valmentaja sanoi, että KaRan harrasteluokka on yksi tämän maan vaativimmista ja aloin vähän epäilemään muutenkin osallistumistamme sinne. Kerroin fiiliksistäni myös valmentajalle ja hän myönsi, että helpointa olisi mennä Niinisaloon ja startata siellä harrasteluokka. Siellä lähes kaikki maastoesteet ovat helppoja tukkeja. KaRan kisoissa haudat ovat suurempia kuin missään muualla harrasteluokassa ja muutenkin lähestymiset esteille ovat kummallisia. Jäin itsekin tätä miettimään, että kannattaako lähteä epävarmana yrittämään, kun aikaa on treenata vaikka ensivuoden paikallisiin kenttäkisoihin. Ilmottautuminen näihin meidän seuran kisoihin pitäisi hoitaa kahden viikon sisään... Ihme soutamista ja huopaamista, mutta shettikset osallistuvat ainakin sinne, kun Sonja on järjestänyt lupaamansa maastoesterataluokan shetlanninponeille! Aivan mahtavaa!!

Valmennuksen jälkeen treenasimme Nallen kanssa ekaa kertaa ensiviikonlopun SM-kisoihin. Eli tässä nyt teille, jotka toivoitte treenamisestamme postausta. Marinka meni Nallella ensin sitä HeC:n rataa, joka sujui todella hienosti. Nalle kulki kokoajan kivassa muodossa, se ei ole enää ollenkaan niin etupainoinen, kuin mistä sai moitteita tuomareilta viimevuonna. Mutta olihan se silloin vasta 5v, eli ihan ymmärrettävää. Vähän annoin Marinkalle vinkkejä ja ohjeita koulurataan, mutta aika pian siirryimme esteisiin. Laitoin kaksi pystyä pituushalkaisijan suuntaisesti, tarkoituksena tulla kolmikaarisella kiemurauralla esteet, esteiden päällä laukanvaihdot. Tämän harjoituksen nuo tulivat monta kertaa ilman pienintäkään ongelmaa. Laukat vaihtuivat hyvin ja poni kääntyi näppärästi. Ja meidän kenttä on tosiaan 18 x 28 m eli yhden kaarteen koko oli noin 6m eli voitte päätellä ponin näppäryyden. Esteet olivat 60cm korkeita.






Seuraavaksi laitoin esteen keskelle ja harjoittelimme esteradan uusinnassa eteentulevia vinoja lähestymisiä. Marinka tuli Nallella todella vinosti kohti estettä ja Nalle teki aivan loistavia hyppyjä. Ei mitään korjattavaa kummassakaan lajissa, poni oli hyvä ja ratsastaja hyvässä vireessä, nyt vain ensiviikonloppua odottelemaan! 



Illemmalla hain Vennin laitumelta, huomasin hyvin pian, ettei tänään ole ihan sen päivä. Se oli vähän junttura, kun otin sitä laitumelta, mutta pienen kovisteluni jälkeen homma helpotti. Laitoin Vennille suitset päähän ja menin kentälle. Annoin sen kävellä kunnolla, sitten otin ravia ihan löysin ohjin ja vasta tämän jälkeen otin ohjat käteen ja lähdin ratsastamaan sitä käynnissä. Aloin tekemään pientä kahdeksikkoa, yritin taivutella sitä ja vaadin ainoastaan sen, että se asettui ja kuunteli hyvin sisäpohjetta. Tämän jälkeen jatkoin uralla ja otin pysähdyksiä, sitten ravipätkiä. Pysähdyksissä Venni lähti heti peruuttamaan jännittyneenä, aika paljon meni aikaa, kun halusin hevosen seisovan paikallaan ja asettuvan sisälle. Homma lähti toimimaan pikkuhiljaa ja ajoittain poni oli tosi hyvä ravissa. Se oli jo vähän tasaisempi edestä, ei niin paljoa nostele ja laske päätään. Fiilistelin yhdessä kohtaa pitkääsivua ja Venni kulki juuri sillä hetkellä oikein kivasti oikeinpäin ja oli todella rento. Se liikkui myös kivasti eteenpäin. Yhtäkkiä poni katosi altani takaviistoon ja tipuin selästä ulkopuolen lonkalleni ja siitä selälteni ja kopsautin takaraivoni maahan. Hetki meni tajuta, että todella tipuin! En puhunut mitään, sillä en tiennyt peläsytikö poni todella, vai oliko jotain protestointia minua vastaan, kun vaadin siltä enemmän. Nousin uusiksi selkään, heti kun olin tarkistanut, ettei yhtään timanttia ollut irronnut kypärästäni :D Siinä taas vähän kovistelin ja napautin raipalla, ettei tällainen loikkiminen jatkossa ole ollenkaan suotavaa. Hetki meni, ennenkuin pääsimme taas hyvin hommiin. Laukannostoissa poni yritti vaan juosta alta ja otin aina seis ja peruutin. Tankkasimme tätä varmaan 10 kertaa, koska tiesin, että Venni osaa nostaa laukan paremminkin. Parit nostot tein raipan avustuksella ja sitten ne rupesivatkin sujumaan, myös käynnistä. Venni nosti kerran laukan niin, että se teki sen todella oikeaoppisesti. Sillä oli takaosa hyvin alla ja se ponkaisi laukkaan todella hyvin. Jätin nostot siihen ja otin loppuravit. Aikamoinen ratsastus, ei ihan helpolla polle minua päästänyt, mutta saimpahan sen ruotuun. 















5 kommenttia:

  1. Miksei Pinnistä ole esittelyä täälä blogissa? Käsitykseni mukaan se kuitenkin asuu teillä :D

    VastaaPoista
  2. Poistin Pinnin esittelysivun blogin osoitteenvaihdoksen yhteydessä, kun se lähtee meidän tallilta heti, kun saadaan myytyä.

    VastaaPoista
  3. Semmonen yhden tallitytön kesäheppa, joka on tossa meillä laitumella, lähtee parin päivän päästä pois.

    VastaaPoista
  4. missä pirpana nykyään asuu asuuko karkkilassa

    VastaaPoista