perjantai 31. elokuuta 2012

Vastauksia kysymyksiin:


Mikä on mielestäsi opetusponin tärkein luonteenpiirre?

Opetusponin täytyy olla perusluonteeltaan kiltti, se ei saa purra eikä potkia eikä olla muutenkaan luonteeltaan millään tapaa ilkeä. Ponin täytyy olla käsiteltäessa varma ja rauhallinen, se ei saa hötkyillä turhia. Ratsastaessa ponin tulee olla riittävän osaava, jotta siitä on hyötyä kokeneemmillekin ratsastajille. Se ei kuitenkaan saa olla liian säpäkkä, että sillä saa myös perheen pienimmät mennä turvallisesti. Arvostan siis opetusponin monipuolisuutta, esimerikkinä Ressu,  jonka selkään voi lyödä ilman mitään stressiä aran tädin tai pienen ekaluokkalaisen, mutta seuraavalla tunnilla sen selkään voi heittää kokeneen ratsastajan, jonka kanssa harjoitellaan vastalaukkoja ja muita koulukiemuroita. Opetusponin pitää tykätä esteistä ja sen tulee olla sopivan herkkä, en tykkää laiskoista poneista, sillä alottelevien lasten kaikki aika menisi ponien eteenpäin potkimiseen. Ponilla tulee olle kolme hyvää askellajia, laukka ei saa olla ongelma.


Ketä tallin poneista et suostuisi myymään koskaan?

Nalle, se on minun kullanmuru ikuisesti! Tuollaista shettistä ei ole toista :)



Mikä on lempivärisi? 

Lempivärejäni on monia, riippuu mihin pitää valita. Tykkään pirteistä väreistä, kuten pinkistä, vaaleanvihreästä, oranssista ja violetista. Näitä tykkään käyttää myös hevosilla kotioloissa, kun taas kisoissa ja julkisilla paikoilla hillitympiä värejä. Värit tuovat iloa arkeen! Olen sisustellut tallia kuin omaa asuntoani, tuonut sinne vihtyisyyttä väreillä.




Ratsastuskengät+minichapsit vai ratsastussaappaat? 

Itselläni on saappaat olen tyytyväinen, en vaihtaisi muuhun.


Minä ja Poju
Käytätkö turvaliiviä? 

En, paitsi maastoesteillä kun on pakko.


Millainen oli ensimmäinen ponisi? 

Ensimmäinen ponini oli russponi "Poju", todella itsepäinen ja hankala. Tipuin siltä joka päivä ja aina sinnikkäästi nousin uudestaan selkään. En saanut mistään apua sen kanssa ja siirryimmekin sitten sen kanssa poniravien pariin. (Lisää kuvia aiemmista poneistani TÄÄLTÄ!)




Esteet, kouluratsastus vai maastoilu? 

Kaikista tykkään, maastoilu ja esteet ovat varmasti mukavia, mutta nyt on jo itsesuojeluvaissto kehittynyt hieman, enkä enään ole niin hurjapää kuin vielä nuorempana. Kouluratsastus on kaiken perusta ja siihen panostan itse paljon, samoin lasten opetuksessa. Esteet ja maastoilu ovat vaihtelua kouluratsastukselle.


Menettekö myös ensivuonna shettisten SM-kisoihin? Jos menette, millä poneilla+ratsastajilla? 

Tätä on vielä mahdoton sanoa, riippuu missä kisat on ja mitä ratsastajia on käytössä. Selviää lähempänä.


Tykkäätkö opettaa muille ratsastusta? 

Kyllä, oikeastaan rakastan sitä. Siksi olen ryhtymässä tähän ja aion tehdä tästä itselleni leipätyön. Kivointa opetuksessa on tuntien suunnittelu ja alkeistuntien pitäminen. Tykkään opettaa myös erityisesti esteillä.


Mistä tykkäät / et tykkää shettiksissäsi?

Tallimme shettiksien hyvät puolet ovat ne, etteivät ne ole luonteeltaan perusshettiksiä. Ne eivät ole itsepäisiä, ilkeitä eivätkä lyhytjalkaisia kipittäjiä. Meidän shettiksillä on hyvät liikkeet ja hieno pyörivä laukka sekä uskomaton into hypätä esteitä. Hyppytyyli on hyvä ja korkeus ei ole ongelma. Aivan mahtavia pikkutykkejä, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta! Ja kuten arvasitte, puhuin äsken Nallesta ja Rommista, Pinni onkin sitten asia erikseen. On siinäkin hyviä puolia, mutta huonoja mm. lyhyet jalat ja kipittävät askeleet, pieni koko ja sen myötä vähäinen ratsastajakunta, itsepäisyyttä löytyy ja samoin ruutia peräpäästä. Silti Pinnistä tykätään ja olen nyt ihan kahdenvaiheilla sen myynnin kanssa, kun siitä on nyt tullut kyselyjä, vaikka otin sen jo pois myynnistä. Pinni on toiminut nyt toistaiseksi hyvin, mutta en välttämättä näe sen tulevaisuutta lasten opetusponina.


Aiotko ikinä ruveta pitämään tuntemattomillekin tunteja? 

Kyllä, nyt jo tullut uusia oppilaita ja ilmottautuneita on jonossa jo kiitettävästi. En ole edes mainostanut, kun yritystoiminta ei ole vielä alkanut.

  1. Kuinka iso uudesta kentästä tulee? 
  2. Uusi kenttä on noin 20 x 40m, saattaa jäädä pari metriä lyhyemmäksi ja kapeammaksi, riippuu kuinka lähelle tuota ojaa saamme sen tehtyä. Teemme niin ison, kuin vain saamme mahtumaan tuohon meidän niitylle.

  1. Kuinka suureksi haaveilet toimintasi kasvavan vai haluatko pitää pienenä? 
  2. Tarkoituksena on laajentaa toimintaa sen verran, että tunteja tulisi 2-3 joka illalle. Ryhmäkoot ovat pieniä ja se onkin minun markkinoinnin valttikortti. Yhdessä ryhmässä on ratsastajia max 5-6.

  1. Kauanko uudet opiskelusi kestävät ja montako viikkoa olet aina koulussa? 
  2. Pari kolme vuotta, koulua on vain muutamia satunnaisia päiviä kuukaudessa, muulloin olen tässä tallilla töissä täysipäiväisesti.

Miks Nallella nykyään normi turparemmi eikä meksikolaisia? 

Koska kyllästyin vanhoihin ja löysin tuollaiset kivat suitset.


Mitä Nalle ja Rommii hyppää yksittäisenä, entä rata, entä irtona? 

Me emme harrasta mitään korkeushyppyjä poniemme kanssa, kun siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Rommi on mennyt ratsastajan kanssa 90cm, Nalle 80cm. Ratana Rommi 70cm, Nalle 60cm. Irtona ollaan menty vain pieniä esteitä.


Mitä korjaisit tallissasi jos olisi pakko? 

Olen tehnyt aika paljon pintaremonttia talliimme ja se rupeaa olemaan aikalailla hyvä näin. Tietysti talli ja sen ympäristö saisi olla isompi. Tässä kuvia tallista, millainen oli kun muutimme tänne, olen aikalailla itse sen laittanut nykyiseen kuntoon, mutta työtunteja on kertynyt varmasti kolminuneroinen määrä...




Tallin käytävää















Pesari ennen
Matti satulahuoneessa ennen remonttia




























Kauanko olet ollut hevos harrastaja? 

Omia hevosia ollut yli 10 vuotta.


Mikä on unelmasi ratsastuksessa? 

Ei oikein mitään erityisiä unelmia ratsastajana, ennemmin talliyrittäjänä unelma saada hyvin toimiva harrastetalli, jossa kaikilla on hyvä ja rento fiilis mukavan harrastuksen parissa. Oikeastaan kaikki unelmat ovat jo täyttyneet, olen saanut elämäni nyt siihen pisteeseen, missä haaveilin sen olevan. Muistan 6-luokkalaisena kirjoittaneeni koulussa aineen: Missä olen kymmenen vuoden päästä. Nyt on vajaa kymmenen vuotta kulunut ja kaikki unelmat ovat täyttyneet; Minulla on oma hevostalli, sekä paljon kivoja heppoja (lueteltuna ruutuvihossani oli mm. vuonohevoset, shettikset, suokit ym) ja haaveilin pitäväni omaa ratsastuskoulua. Olen kuullut monilta tallitytöiltä kommentteja, että kuinka kivaa olisi olla Susku ja saisi pyörittää omaa tallia ja olisi näin paljon omia heppoja. Pakko myöntää, että olen joka päivä erittäin kiitollinen kaikesta, mitä minulla on. Se on vaatinut paljon kovaa työntekoa ja ennenkaikkia ihania ihmisiä ympärilleni. Olen aivan älyttömän kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ovat minun harrastuksen lapsena kustantanut ja ollut mukana tässä kaikessa, ilman heitä en olisi tässä pisteessä. Tiedän eläväni monen heppatytön unelmaa ja olen monesti miettinyt, miten onnekas olenkaan.


Mitä haluaisin tehdä juuri nyt? 

En tiedä tarkalleen mitä kysymyksellä haetaan, mutta siis tästä pitäisi nyt lähteä tallihommiin ja pitämään tunteja. Ja mukavaltahan tuo kuulostaa eli sitäpä varmaan :)

  1. Missä järjestyksessä teilla on hepat karsinoissa? Ja miks hepat on just sillee? 
  2. Meillä on tällähetkellä kaksi isoa karsinaa ja neljä ponikarsinaa. Yhdessä ponikarsinassa on tuo rehuvarasto, mutta se joudutaan muuttamaan taas hetkeksi karsinaksi Pinnille, kunnes saamme siirtotallin. En tiedä vielä mitkä hevoset siirtotalliin menevät, mutta luulisin ainakin Vennin menevän. Sitten jää vielä tilaa yhdelle uudelle opetushevoselle, jonka hankinta on ajankohtaista vasta siirtotallin tultua. Ja syy miksi ovat näin niin Ressu tarvitsee ison karsinan, samoin Nalle&Rommi. Kalle asuu normaalikokoisessa ponikarsinassa, Pinni vähän pienemmässä. Venni sen sijaan asuu suuremmassa ponikarsinassa ja Romeo pienemmässä. 



Toivottavasti vastaukset miellytti! :)


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Puutarhan veronan kauneimman...

...kanssas nähdä sain, näinkös se laulu meni? Vai entä jos sä oot Romeo niin mä voin olla sun Julia? Noh, minulla on nyt oma Romeo. Sillä on neljä jalkaa, korvat, häntä ja suuri sydän. Arvasitte aivan oikein, hain tänään uuden opetusponin!




nimi: Romeo IX
synt: 2004
rotu: risteytysponi
sukupuoli: ruuna
säkäkorkeus: 122cm
taso: heB ja re70cm








Olen selannut markkinoita jo pari kuukautta päivittäin, katsellut mitä on tarjolla ja mitä hinta-/koulutustasoa. Kartoittelin vähän tarjontaa, kun tarvetta parille uudelle opetusponille ja -hepalle olisi lähitulevaisuudessa. Bongasin lauantai-iltana ilmoituksen ht.netistä, sydeämeni suli heti ja katselin ilmoitusta pitkin iltaa. Sitten suljin ilmotuksen ja yritin unohtaa... Palasin aina välillä ihastelemaan ilmoitusta ja kirosin, miksi tällaisia ei ole myynnissä silloin kun olisi tarvetta. Kaikki olivat vaan kohdallaan. Aloin nukkumaan ja yritin unohtaa asian. Seuraavana iltana aloin kotona puhumaan, että nyt olisi ihan huippu poni myynnissä, mutta vielä ei oikein ole mahdollisuutta ostaa. Kotona kuitenkin alkoi myös kiinnostus heräämään ja soitinkin myyjälle, ihan vaan kyselläkseni muutenvaan. Puhelun jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun alkaa selvittelemään asioita täälläpäässä ja varata poni itselle. Ja nyt se on kotona, aivan huippuponi! Näitä ei kävele vastaan kovin usein, pakko oli pistää vauhtia töppösiin ja se kannatti. Romeo kuuluu siis meidän ponijengiin tästä päivästä alkaen ja hän tulee esiintymään täällä blogissakin varmasti.









tiistai 28. elokuuta 2012

Yllätyksen raottelua...

Huomenna lähdemme kohti Keski-Suomea, Jenniina tulee mukaan. Yllätyksen paljastan siis ehkäpä jo huomenna, mutta vielä se on salaisuus. Sen verran voin kuitenkin vihjata, että se on kiva asia, joka liittyy tallitoiminnan laajenemiseen ja sitä myötä tarvittavaan hankintaan. Lähdemme matkaan kello 12 Kangasalta, kotona olemme varmaan joskus illalla yhdeksän jälkeen. Huomisen illan tunneista vastaa kaverini Emmi, en ole ikinä aiemmin luottanut oppilaitani  ja ponejani muille. Emmin taitoihin luotan kuitenkin ja oletan, että hän pärjää lastenkin kanssa hyvin. Kirjoitin ohjeet ja tietoja kaikista ratsukoista neljä isoa paperillista, hui kamalaa! Olen ehkä vähän turhan hysteerikko, mutta tähän on pakko tottua, kun sijaisia täytyy alkaa käyttämään tulevaisuuden opintojenkin takia.

Kysymyspostaukseen on tullut paljon hyviä kysymyksiä, laittakaa vaan tulemaan lisää, niin pääsen vastailemaan niihin sitten. Muistakaa lukea nuo välilehdet, nyt on tullut jo kysymyksiä sellaisista asioista, mitkä lukevat jo jossakin esittelysivuissa (esimerkiksi minun taso ja tavoitteeni).

Tässä vähän kuvavihjettä:





maanantai 27. elokuuta 2012

Kangasalan Sanomat


Kysymyspostaus

Eli nyt saatte laitella kysymyksiä, kun tätä on toivottu, vastailen niihin sitten loppuviikolla. Eli jos kysyttävää uudesta toiminnasta tms, niin vastailen mielelläni sen minkä pystyn. Ihan kaikkea en voi vielä kertoa, mutta aika näyttää senkin. Eli saa kysyä kaikkea, mutta kaikkeen ei välttämättä saa vastausta, ainakaan jos on anonyymi ;)

Tähän loppuun vielä tämä Aamulehden juttu tältäpäivältä. En olisi kuvitellut, että voi toimittaja olla näin hakoteillä. Kuvan piti olla onnistunut ja hieno hyppykuva, jota valokuvaaja minulle kisapaikalla hehkutti ja kysyi lupaa saako "onnistuneen ja hyvän hyppykuvan julkaista". No juu tässähän tämä, sen lisäksi tekstissä ei ole mikään lause totta. Toimittaja kyseli minulta ratsastajasta, ei ponista, kummallisesti lehdessä juttu käännettiinkin niin, että se mitä sanoin ratsastajasta, laitettiinkin ponin nimiin. Eli Nalle ei kieltänyt tuolta tukilta pihalle, se on totta että kerran siitä kielsi, mutta matka jatkui siitä eteenpäin. Ja maastoestekisat olivat ensimmäiset ratsastajalle, poni ollut aiemminkin tällaisissa kisoissa.






sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kisoja ja salaisuuksia!

Tänään lähdimme Nallen ja Rommin kanssa maastoestekisoihin Wääksyyn. Kauheata sähellystä se meinasi olla, kun unohdimme numerolaput kotiin, kun kilpailijatiedotteessa ei muistettu mainita niistä. Onneksi tytöt olivat huolehtineet omat terveyskorttinsa sekä valmennustodistukset + huoltajien allekirjoitukset mukaan. Ponien rokotustodistukset sentäs muistin ja tytöt muistivat turvaliivinsä. Paljon kaikkea epänormaalia, mitä ei yleensä normikisoihin tarvitse. Eli Marinka meni siis Rommilla ja Erika Nallella. Luokkana oli Shettisluokka, korkeus max 50cm.

Kävelin radan tyttöjen kanssa ja ykköseste vaikutti helpolta. Sen molemmat pojat hyppäsivätkin valmennuksessa viimeviikolla. Kakkoseste oli sen näköinen, että ajattelin heti sen olevan vähän turhan haastava. Se oli kyllä 50cm korkea ja ainakin sen 50cm leveä, mutta siinä päällä oli vielä katkottuja pajunoksia 20cm. Eli en puhuisi enää "risuista", vaan ihan sormenvahvusista oksista. Este lähenteli korkeudeltaan 65-70 senttiä ja ongelmia tiesin tulevan ainakin Nallen kohdalla. Lisähaasteita tälle esteelle toi se, että este oli loivassa peltorinteessä ja vieläpä diagonaalilla, eli se oli vähän kallellaan ja se hypättiin alaviistoon. Kolmonen oli aika pitkä este shettikselle, mutta korkeudeltaan aikalailla sen 50cm. Nelonen oli vesieste, siinä piti mennä vain veteen ja kulkea portin läpi ja palata takaisin peltoaukealle. Sitten tultiin sama peltorinne, mutta ylöspäin. Viitosena oli tukki ylöspäin, aika simppeli. Sen jälkeen kuutoseste, joka oli sama kuin tuo kakkonen, mutta toisesta suunnasta. Eli nyt tuo sama, isohko este ylämäkeen. Viimeinen este oli sama kuin ykkönen, mutta toiseen suuntaan.

Noh, verkassa sujui ihan hyvin. Nalle oli ajoittain vähän turhan hidas, mutta muuten sujui ihan hyvin. Marinka lähti radalle hyvin ja selvitti ykkösen ongelmitta. Kakkosesteellä tuli ongelmia niinkuin arvelinkin, Rommi kielsi siihen. Onneksi Marinka sai sen siitä yli toisella yrittämällä ja matka pääsi jatkumaan. Rommi vähän kompuroi liukkaassa rinteessä, onneksi oli hokit. Kolmonen sujui ihan hyvin, samoin vesi. Sitten tultiinkin jo ylöspäin ja vuorossa oli tukki sekä tuo vaikea este ylöspäin. Rommi meni molemmista yli hyvin. Viimeinen este sujui tietysti hyvin, kun se oli radan pienin ja helpoin este.


1. este

Vesieste

Tässä se vaikea este ylöspäin tultaessa.


Sitten vuorossa oli Nalle ja Erika. Alku meni hyvin tuolle kakkoselle asti, mihin se kielsi... ja kielsi... ja kielsi... ja kielsi... nin monta kertaa, että piti luovuttaa. Ne sai jatkaa rataa silti. No kolmonen lähestyi ja poni kielsi taas. Toisella meni yli ja matka jatkui kohti vettä, joka sujui ilman ongelmia. Seuraavana vuorossa oli tukki, jolle tuli taas kielto. Onneksi toisella kertaa mentiin taas yli ja lähestyttiin tätä haastavaa estettä ylöspäin ja eihän se siitä useista yrityksistä huolimatta mennyt. Sen näki jo kaukaa, poni tiesi ettei hänen tarvi mennä ja oli menossa ohi jo hyvissä ajoin estettä. No se este jäi taas väliin ja ratsukko laukkasi maaliin viimeisen esteen yli. Nalle heitti siis ihan pelleilyksi, kun huomasi ettei tarvi mennä. Tuollainen kieltely on erittäin outoa tuolle ponille, mutta kuten sanoinkin niin ei siinä ollut sellaista meininkiä ollenkaan, että poni olisi edes kuvitellu, etä noista olisi tarkoitus mennä yli. Luokan jälkeen yritimme vielä Rommin perässä, mutta ei mennyt ja sitten se jo vähän lähtikin laukkaamaan reippaammin eikä ollut oikeestaan edes hanskassa. Heitin Marinkan selkään ja se hyppäsi Nallella tuon esteen kerran ilman ongelmia. Nalle tajusi, että nyt sinne tulikin sellanen likka selkään, että parempi mennä tai tulee tupenrapinat. Eli näköjään tuossakin ponissa asuu se pieni possu sisällä, tosin kukapa sitä "vapaaehtoisesti" hyppäisi noin isoja ja massiivisia esteitä, jos yhtään ratsastaja tuntuu epävarmalta. Taisi olla vielä liian haastavat kisat tälle parille, kun eiväthän ne ole yhdessä olleet kisoissa kun kaksi kertaa ennen tätä. No mutta kaikesta huolimatta Aamulehden toimittaja ihastui tuohon pariin ja heistä tulee huomiseen lehteen kuva tuolta tukkiesteeltä :) Treeniä ja kokemusta vaan lisää.


Vesiesteellä

Marinka ja Nalle ylittämässä tätä hirrrrweän kamalaa estettä!

En yhtään ihmettele, että olimme ainoat osallistujat tässä luokassa... Ei noista esteistä sellaiset tavalliset shettikset yli menisi, jos jopa Rommilla teki tiukkaa. Onneksi ei menty Pinnillä tai Piippiksellä, joilla vähän haaveilin... Siinä olisi tullut vain ruumiita. Luokassa oli tyyliarvostelu ja Marinka luokan nyt tietysti voitti ainoana hyväksyttynä suorituksena! Erika ei sijoittunut tietystikään, kun suortius oli hylätty. Mutta hyvin molemmat silti menivät ja Marinka kyllä palkintonsa taas ansainnut, ei Rommikaan noista esteistä yli mee ellei sitä osaa ratsastaa, se näytti sen tuossa kakkosesteellä. Eli mielestäni ihan ansaittu voitto, vaikka periaatteessa oli ainut mahdollinen voittaja.







Tässä kuvia karsinoista ja tarhoista, joihin hepat ovat nyt siirtyneet! Eli tosiaa Ressu on samassa tarhassa Nallen ja Rommin kanssa. Ne on ihan huippulauma, kun tiedän ettei kukaan tee kenellekään mitään pahaa, eikä kukaan jatkossa revi toistensa loimia tms. Toisessa tarhassa on Kalle ja Venni, jotka tänään jopa söivät heinää samasta kaukalosta! Ennen Vennin ei tarvinnut kuin katsoa Kalleen, niin se kipitti karkuun.


Vaari vahtii taustalla pikkupoikien syöntiä :D

Portti ja uudet sähköt

Team vuonot



Kokeilen yhden säkin ajan, että sopisiko olkipellettisäkki tuohon pesarin nurkkaan. Ei ole vilä ollut tiellä, mutta toisaalta sitä lisätään niin harvoin, että se voisi hyvin olla myös ulkovarastossa....

Nallen ja Rommin karsina

... ja toisesta kulmasta













Ja tämä kuva otettu meidän kotipihasta, talli on tuolla vasemmalla missä aitoja näkyykin. Tähän aukealle olisi tarkoitus tehdä se uusi kenttä!
Ainiin sitten se salaisuus! Mutta eihän se ole salaisuus jos sen kertoo. Voin paljastaa sen tulevan viikon aikana, mikäli tämä juttu toteutuu. Ennen sitä en viitsi puhua mitään, ettei suotta meidän tallitytöt innostu.. Ja sitten joku kyseli, että missä järjestyksessä meidän hepat on tallissa. Eli tuosta ulko-ovelta katsottuna vasemmalla pesarin vieressä on Nalle ja Rommi. Sitten vasemmalla se perimmäinen karsina jaetaan lähipäivinä väliaidalla, toiselle puolelle tulee Pinni ja toiselle, vähän isommalle puolelle Venni. Sitten käytävän oikealla puolella on satulahuoneen vieressä Ressu ja perimmäisessä ponikarsinassa Kalle.


lauantai 25. elokuuta 2012

Onnistunut klinikkareissu, hihii!! :)

Herraisä mikä helpotus, nyt vaan toivotaan, että paraneminen alkaa hyvin!

Lähdimme klinikalle jännityineinä, Sara oli mukana. Edelleen pelkäsin kaikkea mahdollista, mutta toisaalta oli ihanaa päästä ammattilaisten tutkittavaksi. Veimme Vennin karsinaan ja se oli tosi rauhaton. Pääsimme tutkittavaksi puolentunnin odottelun jälkeen ja eläinlääkäri tutki Venniä. Samalla kerroin oireita ja vastailin lääkärin kysymyksiin. Lopuksi hän kysyi, onko luuliiat etujaloissa olleet Vennillä kauan. Olin ihan että mitääää. Olen kyllä ihmetellyt pahkuroita Vennin säärien sisäpuolilla, mutta ne ovat niin symmetriset, etten osannutkaan kuvitella niiden olevan joku "vika". Venni kiskaisi vasemman etujalan eläinlääkäriltä, kun se nosti Vennin jalkaa. Kerroin lääkärille, että Venni on nyt parin viikon sisään alkanut tekemään tuota ja se on erittäin epänormaalia. Lääkäri paineli vasemman jalan luuliikaa ja Venni hyppäsi pystyyn ja yritti paeta tilanteesta. Kivun lähde oli siis paikallistettu. Oikeassa jalassa oli siis samanlainen pahkura täysin samassa kohtaa, mutta se oli inasen pienempi ja sitä Venni ei aristanut yhtään. Lääkäri kertoi, että luuliika ei ole vakava asia, se aiheuttaa kipua kasvuvaiheessa, mutta kasvun loputtua siitä ei aiheudu kipuja tai muita ongelmia. Lähdimme ulos tekemään ontumatutkimuksia. Nappasimme Vennistä raviradalla pari söpöä kuvaa, kun se ihmetteli hiitillä juoksevia ravureita.








Venni ei ontunut vasempaan kierrokseen yhtään, olin jo ihan varma, että nyt kun pitäisi ontua niin se ei onnu. "Onneksi" se ontui toiseen kierrokseen ja eläinlääkäri paikallisti kipeän jalan juuri siksi vasemmaksi etujalaksi, jota Venni ontui ainoastaan ulkojalkana. Sitten teimme tuon vasemman etujalan taivutuskokeet eikä Venni reagoinut niihin mitenkään. Näin saimme suljettua pois nivelongelmat. Matkasimme sisälle ja röntgeniin, jossa Venni oli tosi kiltisti, vaikka sitä ei oltu edes rauhoitettu ollenkaan. Röntgenlaitteet liukuivat kiskoja pitkin Vennin jalkoihin ja hoitajat nappasivat kuvat. Minä olin Vennin turvana painava lyijyliivi päällä. Lopuksi hoitajat kehuivat, kuinka upea vuonis Venni on. Harja on kuulemma todella mahtava ja rakenne hieno. Siihen sitten totesin, että "kiitos teidän klinikan henkilökunnan, tämä hevonen vielä on täällä maan päällä, kun puoli vuotta sitten oli vähän eri ääni kellossa, kun olimme täällä". Toisen hoitajan naama venähti erittäin järkyttyneen näköiseksi, mietin, että mikähän sille tuli. Sitten se tokaisi "siis mitä, onko tämä SE vuonohevonen, siis se jonka maha oli täynnä matoja?!?!" Myhäilin tyytyväisenä, että juuu tämäpä tämä. Hoitaja taivasteli, ettei olisi ikinä tunnistanut samaksi, laihaksi, lihaksettomaksi ja sairaaksi hevoseksi sitä. Lähdin tyytyväisenä röntgenistä uljaan lihaskimppuni kanssa kohti seuraavaa tutkimusta. Eläinlääkäri tutki kuvat tässä välissä ja sanoi, että luuliika oli tässä vasemmassa jalassa aktiivinen ja kasvuvaiheessa, luun pinnalla oli selvästi tulehduksen merkkejä. Hän halusi kuitenkin tutkia ultraäänellä hankositeen sekä muita jänteitä polven luota. Tässävaiheessa pelkäsin, että sieltä löytyy kuitenkin hankkarista jotain ja hevonen on valmista kamaa monttuun. Onneksi kaikki oli täysin normaalit!!


Näytöllä näkyy Vennin hankosidettä, täysin ehjänä luojan kiitos!

Sitten oli tutkimukset ohi ja jäimme odottelemaan tuon luuliian hoito-operaatiota, joka kuulosti aika hurjalta, muttei tosiasiassa näyttänyt kovin pelottavalta. Eli vasemman jalan luuliika kylmäpoltettiin eli siis jäädytettiin jääkylmällä typellä. Rauta, jolla Vennin jalkaan kylmää painettiin, oli -700'C kylmää. Pidin Vennin jalkaa ylhäällä ja lääkäri painoi aina noin minuutin yhtä kohtaa, välillä lisäsi typpeä, että rauta pysyi riittävän kylmänä. Venni rauhoitettiin operaatiota varten, mutta mitään puudutuksia tms se ei jalkaan saanut. Mahtoi tuntua ikävältä! Sara piti huulipuristinta rohkeana hoitajana. Tämän hoidon tarkoituksena on pysäyttää luun kasvu, jonka jälkeen kasvu loppuu ja kipua ei enää tule.


Venni kännissä, odottaa operaatiota


Kylmäpoltettu jalka

Lähdimme kohti kotia, kun ponin känni oli hieman laantunut. Olimme erittäin helpottuneita ja tyytyväisiä. Venni oli reipas potilas ja nyt jatkamme parantelua kotona. Ohjeeksi saimme kävellä 14vrk, jonka jälkeen pari viikkoa hölkkää. Kuukauden päästä tulisi olla sitten jo normaalissa liikunnassa ilman mitään oireita. Venni sai viikon tulehduskipulääkekuurin. Lisäksi kääre pitää vaihtaa joka päivä viikon ajan. Tämä ilta piti olla karsinalevossa, mutta arvatkaas oliko meillä karsinat siinä kunnossa, että sinne olisi voinut ponia laittaa? Hmm, olkipelletit olivat vielä peräkärryssä, peräkärry iskällä ja iskä jossain. Venni ei saanut myöskään syödä rauhoituksen takia pariin tuntiin, eli en voinut laittaa sitä myöskään tarhaan, koska siellä kasvoi ruohoa. Siispä sain loistoidean lohkaista laitumen kulmasta karsinankokoisen alueen, jossa ei kasva ruohoa. Venni seisoi neljä tuntia kuin tatti paikallaan ja pysyi rauhallisena. Karsinassa se olisi varmasti vain pyörinyt ympyrää.


Venni pikkulohkossaan, Prinssi tuli nukkumaan potilaan viereen ja Pinni pitää vahtia.

Olkipellettisäkit tallin ovilla


Tältä näytti olkipelletit karsinassa! Potilaan jalatkin päässeet kuvaan.

Pelletit olivat ihan mahtavia! Ne tekee tallista niin valoisan ja siistin. Hepat jäivät nyt ekaa kertaa talliin yöksi ja huomenna ne pääsevät tarhoihin, myös Venni. Ponit vähän maisteli pellettejä, Nalle ja Rommi eniten, toivotaan etteivät saa ähkyä. Venni söi vähän niitä, Ressu ei ollenkaan. Kalle maistoi ja oli huuli pystyssä eikä pystynyt syömään enää edes heiniä. Oli vissiin vähän pahanmakuista! Pinni ja Prinssi on vielä ulkona, Prinssi lähtee ensiviikon lauantaina pihattoon. Toisaalta haikeeta, mutta se on parasta sille. Pinni siirtyy sitten talliin, mielenkiintoista nähdä mitä se sanoo vieroituksesta, kun ennen on saanut itse vieroittaa varsat noin vuoden ikäisenä.

torstai 23. elokuuta 2012

Huomenna tapahtuu!

Jippii, pelletit ovat saapuneet varastoon Ylöjärvelle! Lisäksi Vennin klinikka on huomenna ja sekin siis Ylöjärvellä. Lähdemme puoliltapäivin isäni kanssa liikkeelle, minä omalla autolla traikku+hevonen perässä ja isäni tulee toisella autolla ja isolla peräkärryllä. Menemme ensin sinne varastolle, jossa pakkaamme suursäkit isäni autoon ja peräkärryyn. Venni odottelee sen aikaa traikussa. Sen jälkeen isäni pääsee lähtemään kohti kotia pellettikuorman kanssa ja minä jatkan Vennin kanssa läheiselle klinikalle.

Tämä terve Venni takaisin NYT!!!
Silloin joskus huonona aikana, eli puolivuotta sitten, kun viimeksi Venniä klinikalle vein, niin toivoin silloisten oireiden johtuvan hampaista. Paha pirulainen kuitenkin vaani mielessäni, että "kyllä, se voi olla myös mahahaava". Yritin kokoajan unohtaa tämän ja toivoa parasta. Muistan sen tunteen, kun eläinlääkäri totesi toimenpidehuoneessa hampaiden olevan kunnossa. Ehdin jo iloitsemaan mahatähystyksen alkuvaiheilla, kun mahasta löytyi yksi mato. Jee, oireet johtuivat madosta ja se on helppo hoitaa! Vai niin, letkua työnnettiin syvemmälle Vennin syövereihin ja siellä olikin matomatalan koko tuttavapiiri aterioimassa mahan seinämää. Siinä vaiheessakin vielä kaikkia nauratti, kunnes matojen vierestä löyty se pahin mahdollinen vaihoehto: Mahahaava... Nyt olen viemässä samaista hevosta klinikalle, ontumisen takia. Toivon oireiden johtuvan jostain ihan pienestä, mutta pelkään taas pahinta ja olen ihan varma, että siellä on vähintäänkin joku irtopala, joka tarvii leikata. Tai sitten paha niveltulehdus. En jaksa edes ajatella, toivon nyt vain todella parasta! Arvatkaa onko juuri tällä kaakilla vakuutusta... Toivotaan, että laskun summa olisi tälläkertaa pienempi kuin edellisen kerran tuhat euroa!

Klinikkareissun jälkeen aloitan karsinoiden täyttämisen. Saa nähdä jaksanko... Yritän ainakin, kun olisi kiva saada heposet pikkuhiljaa öiksi talliin. Yhden karsinan haluaisin vielä jakaa, mutta mahdottomiin en minäkään remonttireiska kykene. Yritän suostutella isääni auttamaan...

Pikku Pinnimme oli eilen lasten estetunnilla ja voi jukra, kuinka se tykkäsi! Se kiihdytteli oikein kunnolla ja hyppäsi tyylillä esteiden yli. Ratsastaja oli hypännyt vasta muutaman kerran ennen tätä ja siihen nähden homma toimi loistavasti. Tuo loppu nyt on arkipäivää... yleensä onnistuneetkin pätkät Pinnin kohdalla päättyvät näin. :)





Tänään tallillamme kävi toimittaja vähän tekemässä juttua, paikalliset bongaavat meidät lehdestä ensiviikolla. Siitä ei sen enempää. Eli näillä jatketaan ja yritän huomenna ehtiä laittamaan klinikkakuulumisia tänne.

tiistai 21. elokuuta 2012

Tarhat valmiit, kuiviketta odotellessa

Tulisi jo se olkipellettitilaus!! Olisi kiva saada hepat jo talliin, kun on jo aika kylmiä öitä. Nyt alkaa varmaan syyssateetkin kohta... No tarhat on ainakin käheämmät kuin ikinä! Kyllä meidän nyt kelpaa, enää ei tarvitse juosta karkureiden perässä. Odotan sitä hetkeä, kun saan kaikki pollet tarhoihin ja nään niiden silmistä sen pettyneen katseen, kun huomaavat aitojen massiivisuuden, hähähääää!! Vielä hauskempaa on se, että kerrankin tarhoissa kiertää sähkö ja lujaa...





Venni ontuu... Nyt paljon selvemmin kuin ennen, soitan aamulla klinikalle ajanvaraukseen ja vien sen tutkittavaksi. Kengittäjä kävi aamulla katsomassa kaviot, ne ovat ihan kunnossa eikä se arista niitä yhtään. KS-terapeutti kävi katsomassa iltapäivällä lihakset ym ja totesi, että kaikki on kunnossa eikä lapa ole jumiutunut uudestaan. Katsoimme liikettä liinassa ja selvästi könkkääminen viittaa etujalan yläosaan, ehkäpä jopa kyynärniveleen. Saa nähdä osuuko arvaus oikeaan, se selviää klinikalla toivottavasti mahdollisimman pian. Voi, kumpa saisin ajan vielä tälleviikolle! En tykkää elää epätietoisuudessa...


Potilas ja sen perävaunu


Arvatkas mitä tässä kuvassa tapahtuu?? 


Mun on pitänyt monta kertaa kertoa teille kivoja paljastuksia. Mulla on paha tapa vaihtaa hevosten kutsumanimet, kun ostan uuden hevosen. Pidän tärkeänä, että varsinkin opettaessani nimet on helppo ja mukava sanoa. Muutenkin hevosen nimi täytyy olla sellainen, että se jollaintapaa kuvaa kyseistä hevosta yksilönä. Olen vaihtanut aika monen hepan nimet aivan erilaisiksi!

Entinen suokkini Rotemi sai meillä kutsumanimen Rocky. Muita ehdotuksia oli mm. Rölli, jonka tytöt olisivat halunneet. Rockyn entinen nimi oli aivan karmea, "Jesse" :D

Seuraava nimimuutos tehtiin Nallelle, joka oli ennen "Napsu". Mielestäni tuo nimi kuulosti enemmän hamsterin kuin ponin nimeltä.

Sitten tulikin Pinni, jonka kutsumanimi oli ennen meille tuloa Pokkis. Mielestäni tuo nimi oli väkisin väännetty virallisesta nimestä, joka on vaikea sanoa ja etenkin taivuttaa. Olen tyytyväinen "Pinni"-nimeen.

Seuraavana Suskun kastemaljaan päänsä kastoi Venni, joka oli Ruotsissa asuessaan nimeltään Wille. Mielestäni liian tavallinen nimi, vaadin jotain erikoisempaa! Venni kuulosti hellyyttävältä ja en miettinyt hetkeäkään, ettenkö valitsisi juuri tuota nimeä kymmenistä muista nimiehdotuksista.

Sitten tuli Ressu, jolle ei oltu keksitty nimeä edes sen tullessa. Tytöt puhuivat alkuun "nimettömästä hevosesta". Hetken se taisi olla myös Rasse... Ressu-nimeen en ollut (enkä ole edelleenkään) tyytyväinen, mutta se oli hätäratkaisu, kun jollain nimellä sitä oli pakko alkaa kutsua. Entinen nimi oli Reino, mutta näin jälkeenpäin sanottuna ja hevoseen paremmin tutustuneena se nimi on olisi ollut ihan älyttömän loistava!

Olen todella tyytyväinen noihin Pinnin ja Vennin nimiin. Lisäksi rakastan ylikaiken Rommi-nimeä, joka Halkoloiden ponilla oli jo tullessaan. Kallea olisi ollut kiva alkaa kutsua Carloksi (joka on sen virallinen nimi), koska se olisi ollut erilaisempi, mutta Niemisen tytöt halusivat kutsua ihan vaan Kalleksi. Kalle on Willen tapaan makuuni liian tavallinen. Pidän nimistä, jotka eivät kuulu ihmisille. Esimerkiksi Iidan ylläpitoheppaa Pirpanaa (joka on ihana nimi) kutsuttiin Pirjoksi. Voi ällötys, mikä nimi!! Siinä oisi ollut kunnon pari; Pirjo ja Reino, puhumattakaan naapurin Erkistä. Myöskin kaikenmaailman hamsterien ja marsujen nimet ovat ärsyttäviä: Tiku ja Taku, Hipsu ja Nipsu, Napsu ja Raksu, Tipsu ja Tapsu.... Lista on loputon. Sensijaan näiden tuntemieni hevosten nimet ovat ihania: Metka, Huila, Paroni, Milo, Milli, Merri, Rölli, Pirpana, Pörri... On mullakin ongelmat!



Matti-kissa lähettää kaikille lukijoille pusuja aitatalkoiden tauolta!
Ja ei, en tykännyt aluksi Matinkaan nimestä, mutta se vaan jäi ;)