Huomenna tapahtuu!

Jippii, pelletit ovat saapuneet varastoon Ylöjärvelle! Lisäksi Vennin klinikka on huomenna ja sekin siis Ylöjärvellä. Lähdemme puoliltapäivin isäni kanssa liikkeelle, minä omalla autolla traikku+hevonen perässä ja isäni tulee toisella autolla ja isolla peräkärryllä. Menemme ensin sinne varastolle, jossa pakkaamme suursäkit isäni autoon ja peräkärryyn. Venni odottelee sen aikaa traikussa. Sen jälkeen isäni pääsee lähtemään kohti kotia pellettikuorman kanssa ja minä jatkan Vennin kanssa läheiselle klinikalle.

Tämä terve Venni takaisin NYT!!!

Silloin joskus huonona aikana, eli puolivuotta sitten, kun viimeksi Venniä klinikalle vein, niin toivoin silloisten oireiden johtuvan hampaista. Paha pirulainen kuitenkin vaani mielessäni, että "kyllä, se voi olla myös mahahaava". Yritin kokoajan unohtaa tämän ja toivoa parasta. Muistan sen tunteen, kun eläinlääkäri totesi toimenpidehuoneessa hampaiden olevan kunnossa. Ehdin jo iloitsemaan mahatähystyksen alkuvaiheilla, kun mahasta löytyi yksi mato. Jee, oireet johtuivat madosta ja se on helppo hoitaa! Vai niin, letkua työnnettiin syvemmälle Vennin syövereihin ja siellä olikin matomatalan koko tuttavapiiri aterioimassa mahan seinämää. Siinä vaiheessakin vielä kaikkia nauratti, kunnes matojen vierestä löyty se pahin mahdollinen vaihoehto: Mahahaava... Nyt olen viemässä samaista hevosta klinikalle, ontumisen takia. Toivon oireiden johtuvan jostain ihan pienestä, mutta pelkään taas pahinta ja olen ihan varma, että siellä on vähintäänkin joku irtopala, joka tarvii leikata. Tai sitten paha niveltulehdus. En jaksa edes ajatella, toivon nyt vain todella parasta! Arvatkaa onko juuri tällä kaakilla vakuutusta... Toivotaan, että laskun summa olisi tälläkertaa pienempi kuin edellisen kerran tuhat euroa!

Klinikkareissun jälkeen aloitan karsinoiden täyttämisen. Saa nähdä jaksanko... Yritän ainakin, kun olisi kiva saada heposet pikkuhiljaa öiksi talliin. Yhden karsinan haluaisin vielä jakaa, mutta mahdottomiin en minäkään remonttireiska kykene. Yritän suostutella isääni auttamaan...

Pikku Pinnimme oli eilen lasten estetunnilla ja voi jukra, kuinka se tykkäsi! Se kiihdytteli oikein kunnolla ja hyppäsi tyylillä esteiden yli. Ratsastaja oli hypännyt vasta muutaman kerran ennen tätä ja siihen nähden homma toimi loistavasti. Tuo loppu nyt on arkipäivää... yleensä onnistuneetkin pätkät Pinnin kohdalla päättyvät näin. :)

Tänään tallillamme kävi toimittaja vähän tekemässä juttua, paikalliset bongaavat meidät lehdestä ensiviikolla. Siitä ei sen enempää. Eli näillä jatketaan ja yritän huomenna ehtiä laittamaan klinikkakuulumisia tänne.