tiistai 21. elokuuta 2012

Tarhat valmiit, kuiviketta odotellessa

Tulisi jo se olkipellettitilaus!! Olisi kiva saada hepat jo talliin, kun on jo aika kylmiä öitä. Nyt alkaa varmaan syyssateetkin kohta... No tarhat on ainakin käheämmät kuin ikinä! Kyllä meidän nyt kelpaa, enää ei tarvitse juosta karkureiden perässä. Odotan sitä hetkeä, kun saan kaikki pollet tarhoihin ja nään niiden silmistä sen pettyneen katseen, kun huomaavat aitojen massiivisuuden, hähähääää!! Vielä hauskempaa on se, että kerrankin tarhoissa kiertää sähkö ja lujaa...





Venni ontuu... Nyt paljon selvemmin kuin ennen, soitan aamulla klinikalle ajanvaraukseen ja vien sen tutkittavaksi. Kengittäjä kävi aamulla katsomassa kaviot, ne ovat ihan kunnossa eikä se arista niitä yhtään. KS-terapeutti kävi katsomassa iltapäivällä lihakset ym ja totesi, että kaikki on kunnossa eikä lapa ole jumiutunut uudestaan. Katsoimme liikettä liinassa ja selvästi könkkääminen viittaa etujalan yläosaan, ehkäpä jopa kyynärniveleen. Saa nähdä osuuko arvaus oikeaan, se selviää klinikalla toivottavasti mahdollisimman pian. Voi, kumpa saisin ajan vielä tälleviikolle! En tykkää elää epätietoisuudessa...


Potilas ja sen perävaunu


Arvatkas mitä tässä kuvassa tapahtuu?? 


Mun on pitänyt monta kertaa kertoa teille kivoja paljastuksia. Mulla on paha tapa vaihtaa hevosten kutsumanimet, kun ostan uuden hevosen. Pidän tärkeänä, että varsinkin opettaessani nimet on helppo ja mukava sanoa. Muutenkin hevosen nimi täytyy olla sellainen, että se jollaintapaa kuvaa kyseistä hevosta yksilönä. Olen vaihtanut aika monen hepan nimet aivan erilaisiksi!

Entinen suokkini Rotemi sai meillä kutsumanimen Rocky. Muita ehdotuksia oli mm. Rölli, jonka tytöt olisivat halunneet. Rockyn entinen nimi oli aivan karmea, "Jesse" :D

Seuraava nimimuutos tehtiin Nallelle, joka oli ennen "Napsu". Mielestäni tuo nimi kuulosti enemmän hamsterin kuin ponin nimeltä.

Sitten tulikin Pinni, jonka kutsumanimi oli ennen meille tuloa Pokkis. Mielestäni tuo nimi oli väkisin väännetty virallisesta nimestä, joka on vaikea sanoa ja etenkin taivuttaa. Olen tyytyväinen "Pinni"-nimeen.

Seuraavana Suskun kastemaljaan päänsä kastoi Venni, joka oli Ruotsissa asuessaan nimeltään Wille. Mielestäni liian tavallinen nimi, vaadin jotain erikoisempaa! Venni kuulosti hellyyttävältä ja en miettinyt hetkeäkään, ettenkö valitsisi juuri tuota nimeä kymmenistä muista nimiehdotuksista.

Sitten tuli Ressu, jolle ei oltu keksitty nimeä edes sen tullessa. Tytöt puhuivat alkuun "nimettömästä hevosesta". Hetken se taisi olla myös Rasse... Ressu-nimeen en ollut (enkä ole edelleenkään) tyytyväinen, mutta se oli hätäratkaisu, kun jollain nimellä sitä oli pakko alkaa kutsua. Entinen nimi oli Reino, mutta näin jälkeenpäin sanottuna ja hevoseen paremmin tutustuneena se nimi on olisi ollut ihan älyttömän loistava!

Olen todella tyytyväinen noihin Pinnin ja Vennin nimiin. Lisäksi rakastan ylikaiken Rommi-nimeä, joka Halkoloiden ponilla oli jo tullessaan. Kallea olisi ollut kiva alkaa kutsua Carloksi (joka on sen virallinen nimi), koska se olisi ollut erilaisempi, mutta Niemisen tytöt halusivat kutsua ihan vaan Kalleksi. Kalle on Willen tapaan makuuni liian tavallinen. Pidän nimistä, jotka eivät kuulu ihmisille. Esimerkiksi Iidan ylläpitoheppaa Pirpanaa (joka on ihana nimi) kutsuttiin Pirjoksi. Voi ällötys, mikä nimi!! Siinä oisi ollut kunnon pari; Pirjo ja Reino, puhumattakaan naapurin Erkistä. Myöskin kaikenmaailman hamsterien ja marsujen nimet ovat ärsyttäviä: Tiku ja Taku, Hipsu ja Nipsu, Napsu ja Raksu, Tipsu ja Tapsu.... Lista on loputon. Sensijaan näiden tuntemieni hevosten nimet ovat ihania: Metka, Huila, Paroni, Milo, Milli, Merri, Rölli, Pirpana, Pörri... On mullakin ongelmat!



Matti-kissa lähettää kaikille lukijoille pusuja aitatalkoiden tauolta!
Ja ei, en tykännyt aluksi Matinkaan nimestä, mutta se vaan jäi ;)

7 kommenttia:

  1. Voiei tuo kuva :D Ihana Kalle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilme sellainen et "älä nyt häiritse, täällä ojanpohjalla on hyvä ruohtupsu joka mun on pakko ylettyä ottaan!"

      Poista
  2. Voi venniä, toivottavasti hän paranee pian <3
    Meidän heposten lempinimet on Tupla, Pätkis, Hilu ja Peppi. (: Peppi on minustakin aika tylsä nimi niin oon muuntanut sen Pepsiksi. :D
    Ja tarvitsin vähän apua tähän.. Yleensä kun ratsastan Pepsillä, se ei hakeudu peräänantoon ym. Nyökyssä se kyllä aika paljon on ja välillä muodossa, mutta ei se mihinkään perääantoon mene. Nyt oon saanut koppavia kommenteja tytöiltä, jotka ratsastavat tätini tallilla.. He ihmettelevät mitn mulla voi olla poni jos en saa sitä peräänantoon, ja et mjn kannattaa eka ratsastaa sitä kunnolla kuin mennä estekilpailuihin (oon menossa tätini estekisoihin 50cm, kun esteet sujuu paremmin kuin koulu) eli kannattaako mun jättää kisat menemättä ja jäädä harjoittelemaan kouluratsastusta, vai antaa mennä vaan niihin kisoihin välttämättä tyttöjen mielipiteestä? :) kiitos jos vastaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä missään nimessä jätä väliin, hevospiireissä on paljon kateutta ja kyseiset tytöt ovat luultavasti vain kateellisia, kun sulla on omia heppoja. Tosiasiassa hekään eivät varmasti saisi poniasi toimimaan. Peräänanto ei ole mikään opetettava temppu, vaan ajan kanssa syntynyt, oikeanlaisen ratsastuksen tulos. Mielestäni liian nuoret ja kokemattomat heppatytöt tekevät hallaa hevosilleen, kun "väkisin" yrittävät saada hevosen kaulaa kaarelle, koska se näyttää kivalle. Tosiasiassa peräänanto on jotain aivan muuta! Älä välitä muiden kommenteista, yritä ratsastaa poniasi niinkuin ennenkin. Tiedän ratsastajia, jotka räiskivät esteradoilla metriä eikä niillä ole hajuakaan kuinka hevosta oikeasti ratsastetaan. Voit huoletta harjoitella noin pieniä esteitä ja hakea kisoista kokemusta :)

      Poista
  3. Susku, tää on mun lempiiblogi! Aina heti kun avaan tietokoneen, menen heti ensimmäisenä kattomaan onko uusia postauksia :)

    -Essi. S.

    VastaaPoista
  4. Meidän luokalla on milo

    VastaaPoista
  5. Onkohan nää Metka,Milo ja Merri nimet sattumoisin Tavelan poneilta peräisin? :)

    VastaaPoista