perjantai 29. maaliskuuta 2013

Elämä hymyilee jälleen!




Eli siis Romeon jalat on parantuneet täysin ja poni on ollut jo viikon tunneilla täysin normaalisti. Hyvä tuuri meillä, ettei sattunut pahempaa.

Kevät alkaa olemaan jo oikeasti käsillä, lumi on sulanut kiitettävää vauhtia. Tallityttömme ovat keksineet aivan mahtavan "leikin" ja kinuavat päivä toisensa jälkeen, että saavatko siivota tarhoista kakkoja. Aluksi en oikein lämmennyt ajatukselle, mutta kun homma näyttää sujuvan niin eipä niitä kai voi estellä. Pienimmät siivoajat ovat 7-vuotiaita ja ratkiriemukkaasti heiluttelevat talikkoja tarhoissa. Hyvähän se on, että käyttävät energiansa johonkin hyödylliseen. Alkaa vaan pelottamaan, että naapurit ja ohikulkijat luulevat meillä käytettävän lapsityövoimaa, varsinkin jos näkemänsä lisäksi kuulevat tyypillisiä kommentteja, kuten: "Susku me siivottiin teiän maastolenkin aikana 12 täyttä kottaria kakkaa tarhoista!!" :D


Oltiin viimeviikon sunnuntaina Halkolan perheen kanssa pääkaupunkiseudulla poneja koeratsastamassa, sillä he ovat päättäneet vaihtaa viimein isompaan poniin, vaikka luopuminen Rommista onkin jo pelkkänä ajatuksena ollut kamala koko perheelle. Itse taas olen sitä mieltä, että Rommi rupeaa olemaan kaikkensa antanut tälle perheelle, johan se on heillä neljä vuotta ollut ja ikävä tosiasia on se, ettei ponit kasva lapsien mukana. Menimme katsomaan yhtä 14v risteytystammaa, aivan järjettömän sympaattisen näköistä ja luontoista rusettihaita. Perheen nuorimmat rakastuivat siihen heti, kuten myös minä, mutta vähän siinä jäi jotain hampaankoloon. Lähdimme kotiakohti ja perheen äiti huikkasi sitten Marinkalle takapenkille, että avaa vielä markkinapalstan kännykällään, jos olisi tälle alueelle tullut jokin muukin poni myyntiin, jota voisi tällä samalla reissulla mennä katsomaan. Meillä oli siis peruuntunut toisen poniehdokkaan koeratsastus ponin sairastuessa ja meillä oli koko päivä varattu aikaa tähän hommaan. Tuntuihan se hieman turhauttavalta ajatukselta lähteä heti kotiin eikä saanut mitään vertailukohtaa tuolle edelliselle. Marinka bongasi ilmoituksen, jossa oli vain perustiedot ilman kuvaa tms ja aika pikaiseen minulle lyötiinkin puhelin kouraan ja käskettiin soittamaan. Myyjä vastasi ja kyselin vähän ponista, kuski ajoi siinä samalla rampista ensimmäiselle mahdolliselle huoltsikalle, jos sattuisi tärppäämään koeratsastus. Hieman hävetti, kun myyjä kertoi ottavasa koeratsastajia vastaan pääsiäisen jälkeen, kun poni on nyt ollut lomalla ja siksi on todella vireä. Totesimpa siinä, että no itseasiassa me olemma tässä jossain "Nurmijärven ST1:llä" ja me haluttais tulla katsoon sitä HETI! Selitin tilanteen ja matkaa sattui olemaan kyseiseltä huoltsikalta vain puolisentuntia. Poni tuntui myyjän puheidenmukaan hieman epäilyttävältä, mutta ajattelimme, että samase, hyvä vain nähdä joku muukin poni. Perillä myyjä olikin jo ponin kanssa vastassa ja Marinka menikin selkään. Ponin liikkeet oli ihan taivaalliset ja se kulki todella nätisti Marinkalla. Se oli laadukkaampi ja nuorempi poni, mitä etsimme, mutta näimme siinä paljon potentiaalia ja ilmeisesti hintakin miellytti perhettä. Ponista ja myyjästä jäi tosi hyvä kuva, poni oli hyvin pidetty ja tiedettiin sen toimivan myös lapsilla. Se on ollut leiriponina viimekesän ja näimme aikapaljon videomateriaalia siitä erilaisilla ratsastajilla. Lähdimme hyvillämielin kohti kotia ja ei me taidettu pitkää matkaa Tamperetta kohti ajaa, kun sain puhelin kouraani ja tehtäväkseni ilmoittaa, että perhe haluaa ostaa ponin. Joten onnittelut Halkoloille vielä ponista!! Kyseessä siis 145cm sipsakka ratsuponitamma, ikää 7v. Mikäli haluatte lisätietoa ponista, kannattaa kysyä Halkoloilta itseltään, en siitä sen enempää täällä ala kertomaan. Poni muuttaa ainakin alkuun tallillemme, jossa tytöillä mahdollisuus edetä alkuun minun silmän alla, mahdollisesti perhe vie sen myöhemmin maneesitallille.




Tällainen poni siis tuli ostettua, vaikka kotoa lähtiessämme emme edes tienneet menevämme katsomaan tällaista!! Ja mitä Rommiin tulee, se siirtyy minun omistukseeni syksyyn mennessä. Tytöt viettävät viimeisen kesän shettiksensä kanssa tulevana kesänä ja saavat molemmilla poneilla ratsastella täällä. Heitä näkee varmasti vielä kisaradoilla kesällä Rommin kanssa.


Sitten seuraavaan (tai oikeastaan seuraaviin) poniasioihin. Diana lähtee kotiinsa nyt viikonloppuna, koska se on nyt niin hyvällä mallilla ratsastuksen kanssa. Syynä lähtöön on myös sen reippaus, jonka vuoksi sitä ei voi oikein edes talutuksissa käyttää. Isommilla se menee tosi nätisti, tekee laukkavoltit, laukanvaihdot kavaletilla ja paljon muuta, mitä tuon ikäisen ei tarvisi vielä tehdä, mutta on vain itse näyttänyt "vahingossa" osaavansa ne. Tämänvuoksi haluan, että se lähtee huilaamaan, koska minulla ei ole sille käyttöä, kun en halua vaatia siltä vielä niitä asioita, mitä sen pitäisi noiden isompien tunneilla sitten tehdä. Sen omistaja kävi tänään katsomassa ja ihasteltiin työmme tulosta, kun Diana meni oikein mallikkaasti ja näytti valtavan reippautensa omistajallekin.

Käytiin katsomassa tänään myös Venniä, koska niillä oli siellä pieniä johtajuusongelmia. Se on siis serkullani kevään ylläpidossa, heillä ei kokemusta ratsastuksesta tai hevosista käytännössä yhtään. Venni toimii siellä tämän minu serkun ja hänen 7- ja 10-vuotiaiden tyttöjen alkeisratsuna. Ongelmana heillä on se, että Venni ei suostu menemään "mettään" eikä itseasiassa enää lähtemään edes kotipihasta. En voinut uskoa tätä, koska meillä sillä lähti 9v pikkutytöt yksin maastokäppäilylle ilman satulaa ja se on aina lähtenyt tosi kiltisti. Lähdettiin tänään sitten Ikaalisia kohti, matkaa joku 1½ tuntia. Venni siellä jo köpötteli kentällä 7v Ennin kanssa ja ravasikin tosi innokkaasti. Ennin jalat eivät edes ylttäneet satulansiipien yli ja se ihan muina miehinä ratsasteli kentällä. Nauroin parivaljakolle, koska en muistanut Vennin olevan noin kamalan isokokoinen saatikka sitten noin kiltti! Oon katsellut liikaa tuota Kallea ja mua oikeesti pelotti vähän tuo Vennin ja Ennin meno, koska oon tottunut siihen, että vuoniksen (Kallen) kohdalla saa aina vähän olla varpaillaan, jos on pieniä selässä tai liikaa avaraa tilaa. Venni vain klompsotti isoilla jaloillaan suurta kenttää ympäri pikkutyttö polkiessa kauramopoonsa lisää vauhtia :D









Menin sitten itse selkään ja ensitöikseni nappasin sitä kepillä ihan kunnolla takapuolelle, kun vänkäsi siinä jotain ja siitähän seurasi aikamoinen pukki, mikä kieltämättä tuli yllätyksenä, koska poni ei sellaista ole tehnyt. Poni oli ihan varma, että selässä on taas joku pelokas ratsastaja, mutta samalla hetkellä polle tajus olevansa pulassa jos tekee vielä jotain sopimatonta. Venni oli ihan kamala ratsastaa, koska siltä ei oo kukaan  vaatinut nyt yhtään mitään enkä minäkään siltä mitään sen kummempaa vaatinut, kunhan nyt saan sen meneen kaikki askellajit edes jotenkin. Se oli venkula ja vähän tasapainoton, mutta oudointa oli se, että se oli tosi reipas! Sillä on vaan hömpötelty kentällä ja tytöt on sen kanssa tunneilla käynyt aina välillä. Sillä ei oo laukattu koko aikana ja kokeilinkin sitä. Laukat nousi tosi hyvin ja välillä tuntui siltä, että vauhtia oli jopa liikaa. Laukat nousi myös käynnistä hyvin. Tätä nuo ihmettelivät, kun eivät olleet saanut laukkoja nouseen, mutta neuvoessani sanat puolipidäte, laukkapohje ja istunta aiheutti hämmennyksen kaikkien kolmen naamalle; "Siis täh mitkä?!" :D Eli ei ihme... Sitten vaan portista pihalle ja maastoon testaamaan ongelma! Ja kyllä meidän pomminvarma Vennimme stoppas yritti käännähtää ympäri, kunnes itse ärjäsin kauheeseen ääneen, että "perkeleen poni mitä hemmettiä sää luulet tekeväs" ja samalla nappasin kunnolla raipalla ja pidin turvan menosuuntaan. Johan meni eikä kysellyt.... Kuten ei oo ikinä ennen meillä tehnyt! Laukkailin vähän sillä siinä teillä ja tulin uudestaan kotipihaan ja lähdin eri suuntaan, pitkin ohjin :) Sitten vain laitoin serkkuni kyytiin ja neuvoin sen laukannoston hänelle kentällä ja lopuksi yritettiin maastoonlähtöä hänen kanssaan. Venni teki saman ja oli taas saamassa periksi, mutta minun ärjyessäni ratsastajalle ohjeita homma saatiin onnistumaan. Kyllä sitä kilttikin hevonen pääsee niskanpäälle, jos huomaa sen olevan mahdollista. Vennikin saanut joillain kerroilla periksi eikä sen ole sitten tarvinnut lähteä maastoon, joten kysyy varmaan jonkinaikaa... Huonompi juttu.


Serkkuni ja Venni, itse yritän selittää noita "ihmeellisiä sanoja" :D


Nojuu mutta siis Vennistä vielä; tein tänään sen päätöksen, että Vennin tullessa vappuna kotiin, laittelen sen kuntoon ja se saa tehdä joitain tunteja ja tietenkin kesäleirit, sen jälkeen myyn sen. Se ei se sovi meidän käyttöömme ja se olisi onnellinen juuri tuommoisessa käytössä, missä se on nyt serkuillani. Se olisi ihan loistava tätiratsu, terapiahevonen, vaellushevonen tai perhehevonen - ei kehää kiertävä tuntihevonen eikä kokonsa ja rakenteesa puolesta pelkästään pikkulasten ratsu. Myyntiä olen tällä ylläpitoajatuksella kiertänyt, mutta nyt ei mahda mitään. Pakko se on myydä, että saan tilalle toimivamman ison ponin, koska sellaiselle meillä on nyt kova tarve!! Eli tällainen helmi on tulossa myyntiin, oikeasti ihan superkiltti ja isokokoinen puhdas vuonis, jolla luonne täysin kohdallaan... ja kyllä se oikeasti pihasta lähtee maastoileen ;) Ihan ilmainenhan tuo ei ole, mutta eipä nuo vuonikset ikinä... Mikään valmis kisatykki tämä ei ole, vaikka hyppinyt 80-90cm tehtäväratoja ja kisannut 60cm. Hienot askeleet ja sopivan reipas, täysin maasto- ja liikennevarma, vetää kärryjä ja on vikelletty ja humputeltu, uitettu ja hiihtoratsastettu.


Tallillamme on käynyt pääsiäispupu ja tuntilaiset ovat saaneet suunsa makeaksi! 

Norton ja Rommi lasten maastotunnilla pikkumetsässä

Heinäkuorma purettu, huhhuh!

Hoitajien taukohuone

Perus arki-ilta tallillamme

Romeo, Harppa, Norton ja Rommi lasten maastotunnilla

Susku ja Ressu

Hyvää pääsiäistä toivoo Minnie ja Matti :)
Isompien maastotunnilla ratsastustiellä, kuva otettu vetohepan Kallen selästä. Ponit: Harppa, Romeo, Rommi, Nalle ja Norton. Lujaa mentiin!






HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!! :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Messuilua ja ihania ostoksia

Täällä oli tosiaan aikamoinen lauma tallityttöjä viimeviikonloppuna, pieneen kämppääni mahtui helposti kuusi ihmistä viettämään iltaa. "Susku kutsui meidät yökylään" - Tarkennus: "Kinusimme itsemme Suskulle yökylään". Tokihan minä suostuin, kun niin monta kertaa ovat kinunneet. Emmi tuli onneksi kanssa tänne niin elämä vähän helpottui... Nukkumaan sain ne kolmelta aamuyöllä ja herätys oli aamulla varttia vaile kahdeksan, aika hyvin sinänsä!


Nea, Marinka ja Maria. Minnie ja Suvi tarkkailee tilannetta taustalta :)



"Suskun tulikanat"

Ja postausta pukkaa!

Selvittelyä :)

Sunnuntai-aamuna menimme aamutalliin kahdeksan jälkeen ja tytöt auttoivat hommissa. Ponit oli ruokittuna ulkona viidessä minuutissa ja tämänjälkeen tuli riita kuka "saa" siivota karsinat. Pääsin lähtemään tallilta heti, kun tytöt jäivät kinastelemaan talikosta, kelpaa! :)

Lähdin kohti Helsinkiä vanhempieni kanssa, suuntana Horse Fair messut. Lähdimme hakemaan tilaamaani estekalustoa, jonka saimme noutaa messujen jälkeen eli klo.17 jälkeen. Halusimme kuitenkin käväistä messuillakin, kun ilmaiset liputkin olivat. Onneksi mentiin! Olin ihan mielettömän tyytyväinen ratsupoliisin esitykseen, oli kivaa nähdä poliisihevosia ja huomata, kuinka ne sietävät kaikkea mahdollista, esimerkiksi suuren pressun alle jäämistä sekä ilmapallojen yli kävelyä. Mahtavia ja arvokkaita eläimiä. Muut esitykset olivat mielestäni erittäin huonotasoisia verrattuna näihin Tampereen hevsmessuihin, jotka ovat myös tuloillaan ja jonne aion ehdottomasti mennä. Luppoajalla kiertelin expoalueella ja mukaan tarttui uudet ratsastushousut sekä kypärä. Estekalustoa unohtamatta. Messujen päätyttä jäimme pakkaamaan kalustoa pakettiautomme ja areenalla pääsi ihan vierestä ihailemaan upeiden hevosten menoa, kun niillä ratsastettiin vielä ennen kotimatkaa.

Pääsimme lähtemään Hesasta joskus ennen kuutta, kotimatka kesti pari tuntia. Puolessavälin matkaa sain puhelun vieraasta numerosta, en meinannut vastata, koska oletin sen olevan taas joku puhelinmyyjä tms. Vastasin kuitenkin ja puhelimen toisessa päässä olikin nainen, joka hieman hysteerisen kuuloisena kertoi olevansa meidän tallilla erottelemassa riiteleviä poneja. Nainen oli kuullut noin kilometrin päähän kamalaa huutoa, oli luullut, että karhu tms on hyökännyt hevosen kimppuun. Ääni oli kuitenkin lähtöisin talliltamme, kun ponit olivat ottaneet yhteen verisin seurauksin. Yritin kysyä, että kuka on ollut ja missä tarhassa ja kenellä on haavoja, mutta vieras nainen ei osannut kysymyksiin vastata kovin tarkasti, sanoi vain, että iso poni (Harppa) oli yksin tarhassa ja neljä pikkuponia (Pinni, Diana, Romeo ja Rommi) viereisessä tarhassa. Arvasin siis näistä kertomuksista jo, että Rommi on laitettu väärään tarhaan tai se on karannut sinne. Ne vihaavat Romeon kanssa toisiaan ylikaiken. Nainen kertoi ottaneensa pahimmat ponit pois ja vei talliin. Me painettiin kaasu pohjaan ja yritettiin saada jotain tuttuja puhelimella kiinni, mutta kukaan ei vastannut. Onneksi Halkolat vastasivat ja lähtivät tallille, tosin olimme ennen heitä paikalla, kun tulimme sen verran vauhdikkaasti. Talliin oli arvatenkin viety Rommi ja Romeo, joilla oli molemmilla loimet riepaleina ja jalat haavoilla. Rommilla oli vain muutama pieni naarmu, mutta Romeolla oli 10 melko syvää hokinreikää kintereissä ja alanivelissä. Putsasin haavat ja Romeo tuntui olevan ihan ok, ehkä hieman peloissaan. Rommi oli siis karannut omasta tarhastaan viereiseen tarhaan ja käynyt sitten muiden päälle, Romeo ilmeisesti suojellut omia tammojaan. Rommi oli aivan hiestä märkä, se oli potkinut oikein huolella. Tein iltatallin ja purin estekaluston kentälle. Mahtavalle päivällä järkyttävä loppu.

Seuraavana aamuna kengittäjä tuli klo.8.30. Tein ennen sitä aamutallin ja tarkistin Romeon tilanteen, molemmat jalat odotetusti ihan pökkelöt; kuumat ja turvoksissa. Annoin ponille kipulääkettä ja laitoin pintelit, jotta turvotus laskisi. Vein ponin ulos, mutta eri tarhaan, ettei Rommi pääsisi uudestaan sen kimppuun. Rommia ei voi siis tarhata oikein kenenkään kanssa, kun tammoja se astuu ja edes hieman orimaisia ruunia / oreja kohtaan on agressiivinen (Norton, Romeo, Prinssi). Harpan kanssa Rommi on tullut timeen, mutta kyseisetä tarhasta se pääsee liian helposti viereiseen aitaukseen, vaikka kunnon aita välissä onkin. Kallekaan ei tule toimeen kenenkään kanssa eli siitäkään ei ole apua. Ainut vaihtoehto oli siirtää Romeo tuonne pikkupoikien tarhaan Nallen, Prinssin ja Nortonin kanssa. Kaikki meni hyvin pojat tulivat juttuun keskenään.







Tein sitten kengitysten valmistumista odotellessa illan tuntilistoja, kun aloin kuulemaan kamalaa huutoa pihalta, katsoin ikkunasta ja Rommi oli taas karannut viereiseen tarhaan ja oli tälläkertaa Dianan kimpussa, ihan tappodraivilla hampailla kiinni ja potki minkä ehti. Juoksin listat ympäri satulahuonetta lennellen ponien väliin, Rommi lopetti vasta kun minä menin mukiloimaan sitä ja pelastin tammat sen kynsistä. Rommi pääsikin tämän jälkeen karsinaan ja siitä kengitettäväksi. Olin ihan toivoton, loppuu tarhat kesken, kun on kaksi ponia, jotka joutuvat tarhaamaan yksin. Päätettiin sitten kengittäjän kanssa jättää Rommin takapää kengittämättä ja napattiin Kalleltakin takakengät veke ja löimme ne samaan tarhaan. Kalle ajoi Rommin heti tarhannurkkaan ja potki sitä hetken niin että hippulat vinkui, Rommi pääsi pakoon ja juoksi häntä koipien välissä karkuun. Tämänjälkeen ne ei ole ottanut yhteen ja tänään saivatkin takakengät jalkaan ja ovat toistaiseksi olleet (*kopkop*) fiksusti. Romeon jalat olivat vielä yön jälkeen turvoksissa, mutta eivät enää kuumat. Kipulääkettä olen sille antanut ja vielä pari päivää seuraan onko ohimenevää vain onko imppari eli onko lääkekuurille tarvetta. Huhheijaa, nyt on ollut rauha maassa ja toivon ihan hirveästi, että Romeo tulee pian kuntoon eikä mitään vakavampaa päässyt sattumaan!


osa kalustosta





lauantai 9. maaliskuuta 2013

Suskun ihanat yövieraat


Moooiiii! Tällä kertaa blogia kirjoittavat Suskun ihanat yövieraat Suvi ja Maria. Tallilla Maria hyppäsi ja hömpötteli Kallen kanssa. Susku, Suvi ja Nea toimittivat kuvaajan virkaa. Marinkalla ja Suskulla oli villi päivä, joten esteet olivat ajoittain aika hauskan näköisiä. Kalle kuitenkin ylitti esteet komeiden ilmavarojen kera, eikä "suurempia" ongelmia ilmennyt. :)Muutaman kerran peräpää oli kyllä komeasti kohti taivasta....

Illemmalla Susku kutsui meidät yökylään. Maria ja Nea tulivat tapansa mukaan myöhässä omalla kyydillään ja Suvi, sekä Marinka kävivät ostoksilla Siwassa Suskun kanssa. Olemattomalta ostoslistalta löytyi kaiken maailman sipsejä ja karkkeja, sekä tulikanoja. Suskun tulikanoissa oli aivan liikaa mausteita ja ihme, että alas sai. Karkit ja sipsit olivat hyviä, koska ne eivät onneksi olleet Suskun tekemiä.

Karkkien ja tulikanojen syönnin jälkeen aloimme katsoa telkkaria ja perustimme kännykän rämpläys kerhon. Sen jälkeen Susku halusi kokeilla jääkiekkopelin pelaamista huippupelaajia Suvia ja Neaa vastaan. Kävi kuitenkin niin, että tähtipelaajien taidot olivat vähän ruosteessa ja Susku vei harmillisesti voiton...

Mutta nyt on päästävä jatkamaan railakasta illan viettoa, joten täytyypi lopetella!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kevät vai takatalvi..

Vitsit mitä ihania aurinkokelejä ollut!! Tää takatalvi vaan masentaa, mutta kyllä se kesä sieltä tekee tuloaan. Tässä viedoo hieman viimeviikoista:





Suurin uutinen varmaan on se, että hiihtolomaviikon maanantaina iltatalli sai surullisen lopun. Halkolan tytöt olivat luonani yökylässä ja menimme yhdessä tekemään iltatallia. Kello oli jo puoli kymmenen ja jaoimme heinät karsinaan ennen kuin haimme hepat sisälle. Avasin Prinssin karsinanoven ja tallipupumme TaoTao kellahti käytävälle selälleen. Se oli ihan "lahna", mutta kouristeli ja oli todella huonossa kunnossa. Otin sen syliini ja soitin vanhemmilleni, että mitä teemme sen kanssa. Näin, että kuolemaahan se teki ja mietin kaikki vaihtoehdot miten sen kärsimys saataisiin mahdollisimman pian loppumaan. Jättikanista ei kuitenkaan saa henkeä kuin eläinlääkäri ja metsämies, kumpiakaan ei maillahalmeilla yöaikaan. Vein pupun satulahuoneeseen Matti-kissan koriin, peitin kädellä sen silmät ja pidin sitä paikoillaan. Silittelin sitä ja yritin rauhoitella, kun se on aika arka luonteeltaan ja oli peloissaan, vaikka voimaton olikin. Isäni tuli talliin myös ja totesi saman, että huonossa kunnossa se on ja viimeisiään vetelee. Silittielin pupua ja sanoin sille, että luovuttaa jo. Ei mennyt minuuttiakaan, kun nostin käteni ja katsoin, se oli nukahtanut - onneksi. Olisi ollut kamalaa lähteä viemään kituvaa eläintä päivystykseen tms. Se, että mikä sillä oli, ei ole mitään tietoa. Ehkä joku flunssa tms, kanit on tosi herkkiä sellaisille. Aamulla pupu oli kyllä ihan normaali, söi ja oli oma itsensä eli nopeasti kaikki on kyllä tapahtunut. Surullista, mutta ei mahda mittään. TaoTao-pupua jää kaipaamaan koko talliporukka, sen verran sympaattinen ja hulvaton veijari se oli <3






Nalle ja Tinja
Hiihtolomaviikko jatkui suru-uutisista huolimatta ja ponit saivat jatkaa viikonloppuna alkanutta minilomaansa, sillä osa poneista sai tehosterokotteita ja olin jo etukäteen ilmoittanut asiakkaille, että lomaviikolla ei ole tunteja. Norton oli kuumeessa, mistälie saanut flunssan, jonka tarutti myös Nalleen. Nalle ei nostanut kuumetta, mutta oli muuten vaisu ja epänormaali. Nalle ja Norton olivat tästä syystä molemmat koko lomaviikon täysin levossa. Muita poneja alettiin liikutteleen pikkuhiljaa, juoksutin kaikki tiistaina ja keskiviikkona vuokraajat ja Halkolat menivät poneilla kevyesti.


Marinka ja Diana
























Jenniina ja Rommi
Prinssi otti aurinkoa 8)


Torstaina pidin Halkolan tytöille estetunnin (noniin tästä on moni toivonut postausta) ja voin siitä nyt hieman kertoa. Marinka meni Romeolla, Jenniina Rommilla ja Tinja Harpalla. Aloitimme tehtävällä, jossa tulimme laukkapuomeja pitkällä sivulla ja ristikkoa diagonaalilla. Vaihtelimme järjestystä välillä ja nostimme hetken päästä keskimmäisen laukkapuomin kavaletiksi. Kaikki tulivat sitä ihan mielettömän hyvin. Seuraavaksi nostimme molemmat pystyiksi, diagonaalin pystyllä oli korkeutta 70cm ja pitkälläsivulla 70-90cm riippuen ratsukosta. Lopputunnista tultiin harjotusta ilman käsiä ja Martta tuli myös ilman jalustimia. Treenattiin hypyissä olemista kädet sivuilla ja ylhäällä sekä lanteilla.


Marinka ja Romeo

Jenniina ja Rommi

Ilman käsiä ja jalustimia, este 70cm :)
Tinja ja Harppa

Tinja 9v näyttää mallia kuinka hypätään! Este 80cm



Kävin Hööksissä shoppailemassa (taas vaihteeksi) tuossa yksi päivä, ostin kaikille omille poneilleni riimut, Dianalle satulan, jalustimia ja hihnoja ym. Mukaan tarttui myös itelle uudet kisahousut, takkikin on tulossa postissa. Jouduin myymään vanhat.... koska ne on liian isot nykyään... koska -15kg :) Ja koska ostin Ressulle estesatulan (joka on ruskea), ostin sille ruskeat suitset ja panssarin. Vielä pitäis ostaa suojat, kun vanhat on kohta kulunut puhki...






<3 Precious <3 Hooligan <3 Superstar <3


Uusi estesatula, kuvassa vielä vanhat suitset ym.

Ressun kanssa on mennyt ihan superhyvin. Löysin sille hyvän vuokraajankin ja siitä oon niin tyytyväinen! Innostus säilyy paremmin, kun ei tarvitse stressata turhista vapaapäivistä ja voi hyvillämielin käydä valmennuksissa. Olimme Heiskasen kouluvalmennuksessa torstaina, Ressu oli todella mahtava. Tosin meillä tuli ongelmia, kun se muuttui lopputunnista niin voimakkaaksi edestä, etten enää saanut sitä pidettyä. Otettiin jalustinhihnan pää avuksi ja sen kanssa Ressu oli parempi kuin ikinä. Mentiin avoja ravissa ja pohkeenväistöjä fiilisteltiin myös ravissa, vau mikä tunne!! Saimme määräyksen tulla seuraavaan valmennukseen kangilla, joten eilen Parvelan valmennukseen niillä sinne lähdimmekin. Se oli kuin eri hevonen niillä, en malta odottaa huomista valmennusta Tavelassa kotimaneesissamme. Elämä on nyt ollut yhtä valmennusta, olimme testaamassa estesatulaa Tyttelin seuravalmennuksessa Wääksyssä tiistaina. Ressu oli sielläkin aika kiva, tosin se oli hyvällä tapaa outo, se vei mua välillä ihan 6-0, mutta pääasia, että se on alkanut käymään omalla moottorillaan. Tultiin jumppasarjaa melko lyhyillä väleillä ja siinä Ressu joutui nostamaan jalkojaan. Tultiin myös ristikko-okseri linjaa kolmen laukka-askeleen välillä sekä okseria diagonaalilla. Vaikein harjoitus oli yksinkertainen laukkaympyrä kolmen puomin yli innariväleillä. Tässä harjoituksessa löytyi myös syy miksi se oli vaikeaa. Taivutin hevosta liikaa sisälle ja se pääsi aina salaa karkaamaan ulkoavuilta ja välillä livähti puomeilta ohi ulkokautta. Vauhtiakin kun oli varmaan 100km/h niin siinä oli tekemistä. Istuin myös itse vinossa ja sain tosi hyviä vinkkejä siihen ja hoksasin asian niin, ettei ongelmaa enää ollut ja puomit sujui hyvin.