Oltiin tänään Varpun kanssa kouluvalmennuksessa Pohtiksella. Hanna tuntui ihan tykkäävän tuosta ja sanoi, että on mun tyylinen hevonen ja että siitä on minulle molempiin lajeihin iloa. Valmennus aloitettiin avotaivutuksilla, joita olen tasan kerran piruuttani kotikentällä kokeillut. Oikealle neiti toimi tosi hyvin, vasemmalle ei niinkään sujunut, koska emme ole vielä hoksannut, että vasentakin sisäpohjetta pitää totella :) Muuten teimmekin siirtymisiä ympyrällä, laukassa polle oli tosi vauhdikas, omin sanoin "karmea" kuten Hannalle kuvailin omaa näkemystäni laukkapätkästä. Kotona sujuu paremmin, koska on selvä aidattu alue, jossa tuon on pakko miettiä itsekin asioita eikä vain kaahottaa niinkuin tuolla suurella kentällä.
Hanna painotti koko tunnin omien painoapujen käyttöä ja sai silmäni auki tästäkin. On hienoa huomata, kuinka paljon erilaisilla hevosilla oppii asioita. Ressun kanssa en ikinä olisi vastaavaan törmännyt ja taas tätä nykyistä ratsastustaitoa ei olisi ilman Ressua. Mahtavaa, kun on monta pollea jolla ratsastella. Hanna vaati, että Varpun tulee liikkua hyvässä tahdissa ja painopiste mahdollisimman takana. Etupainoisesti se ei juurikaan liikkunut, kuten kotona, tätä pystyin säätelemään oman painoapuni turvin ja voimmekin treenata tätä kotona.
Nousin tänään ensimmäistä kertaa viikonlopun tapahtumien jälkeen Ressun selkään, se on vielä kuurilla, joten sillä ei voinut kuin kävellä. Käytiin kävelemässä isot sänkipellot ympäri ilman satulaa. Ei kovin fiksu idea parin vapaapäivän jälkeen.... mutta hengissä ollaan kumpikin! :) Haava on edelleen karsean näköinen ja on sitä varmasti vielä pitkään, mutta hevosen ollessa muuten kunnossa olen ajatellut silti aloittaa ratsastuksen kevyesti. Penisiliinit pistetään vielä huomenna, mutta sitten ainoa hoito on kuulemma tiukan siteen pitäminen jalassa. Siteet ei vaan pysy paikoillaan, koska haava on niin hullussa paikkaa. Pintelit täytyy kietoa kavion alta ja ne lähtee aika usein irti.
Sunnuntaina on lähtö kisoihin, Kaamos-cupin ensimmäinen osakilpailu on Niihamassa. Meiltä kisoihin lähtee 7 ratsukkoa:
Tinja & Rommi
Jensku & Leevi
Martta & Kimble
Maria & Kalle
Suvi & Venni
Erika & Romeo
Susku & Varpu
Äänestitte ykköseksi My day-postauksen, toteutan sen lähiaikoina. Toiveita sen suhteen voi jättää. Hyväksi kakkoseksi tuli tallin esittely, jonka huomioin uusimmassa videossani. Se on esittelypainottainen, aikapaljon yksityiskohtia talliltamme.
Hain Prinssin tänään kotiin laitumelta, se on tässä pari päivää ja vien sen lauantaina tuohon naapuriin sitten.
Nyt on pakko myös palata tylsään sunnuntaipäivään. Edessä oli Takkulan aluejoukkuemestaruudet, jonne lähdimme Ressun kanssa edustamaan KaRaa kolmen muun seuramme ratsukon kanssa. Luokkana oli metri ja arvosteluna AM5. Lisäksi menin ennen tätä luokkaa 90cm, jossa arvosteluna ihanneaika. Menimme Emmin kanssa samalla kyydillä, kun ne menivät Sampan kanssa edustamaan TRS:ää. Lähdimme aamulla Tavelasta Ressun tallilta klo.9 ja haimme Emmin ja Sampan niiltä kotoa. Hulvaton ja hauska matka Lahteen alkoi ja olimme perillä ennen puoltapäivää. Hepat oli tosi rauhaksiin kopissa ja päästiin rauhassa käymään kansliassa ym ennen niiden purkua. Vaihdoin kuteet niskaan ja laitettiin Ressu kuntoon ysikymppiä varten. Ressu oli tosi kiva sileen verkassa, samoin esteverkassa. Rata oli kiva ja helppo ja ennenkaikkee meillä ois ollut mahdollisuudet hyväänkin suoritukseen arvostelun kannalta, esteetkin olivat polvenkorkusia. Suunniteltiin pitkät tiet, sillä ihanneaika oli 93s ja ensimmäiset poniratsukot vetäsivät radan läpi 60-70 sekunnissa.
Verkassa Emmi & Samppa (vas) ja Susku&Ressu
Radalle ei päässyt tutustumaan yhtään enne suoritusta, oikeastaan heti sai lähtömerkin ja ehdin nopeesti näyttämään melooniesteen, minkä oletin tuottavan ongelmia jos niitä on tullakseen. Alku sujui hyvin eli eka okseri ja sitten tämä meloonieste toisena, mutta kolmannelle hevonen sitten tökkäs... ja tökkäs toisen kerran. Tavallinen vaaleenpunanen okseri, plaah! Ei vaan mennyt yli, vaikka mitä teki. Raivoa puhkuen sitten toiseen luokkaan, jossa oli sama rata. Tälläkertaa hevonen tökkäsi jo meloonille, mutta meni tokalla yrityksellä yli... ja kielsi taas pihalle siitä pinkiltä okserilta. Verkassa Ressu oli taas tosi hyvä, tulee esteelle hyvin ja on hyvin avuilla, ei kyttää tms ja yhtäkkiä radalla jokin muuttuu. Itse en takuulla ollut jännittynyt ainakaan yhtään enempää kuin verkassa, koska en jännitä kisaamista Ressulla. En ymmärrä mikä tuota vaivaa, ei se ole ennen kieltänyt noin. Silkkaa kusetusta, syitä olen pohtinut ja epäilykset on... katsotaan nyt mitä tehdään.
Melooni este, suuret ja värikkäät johteet ei näy kovin hyvin tässä kuvassa
Reippaat kisahoitajat Maria ja Suvi
Eipä jäänyt meidän hylystä joukkueemme menestys kiinni, sillä neljästä ratsukostamme kolme kielsi pihalle ja kaikki samalta pinkiltä esteeltä :D Nojaa... aika hyvin! Emmi meni vielä yhden luokan tuon mestaruusluokan lisäksi ja kisat oli pitkin päivää venyneet ja ennen tuon viimeisen luokan alkua kisat olivat liki 2 tuntia myöhässä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla viimeistään klo.21 kotona (sunnuntai-ilta ja kisahoitajilla aamulla koulua), mutta mepäs pääsimmekin lähtemään Lahdesta vasta tuolloin! Ajoimme kotiin pilkkopimeässä ja hepoillakin oli pitkä päivä takana. Tiputettiin Emmi ja Samppa kotiin ja jatkettiin tyttöjen kanssa viemään Ressua Tavelaan ja sitten tapahtui jotain, mikä olis voinut jäädä sattumatta. Pilkkopimeässä pihassa, klo.23, aloimme purkamaan Ressua, joka oli jo hieman hermostunut pitkästä päivästä. Avasin naruja traikussa, kun Ressu lähti peruuttamaan pois traikusta niin, että puomi irtosi ja hevonen sai vetopaniikin ja riuhtoi itsensä irti (riimut ja narut hajosi), näin kuinka sen jalka jäi traikun lastaussillan alareunan kulman alle ja kuinka se riuhtaisi sen siitä irti ennen katoamistaan yön pimeyteen ilman rihman kiertämää. Onneksi se ei lähteny kauas ja saimme sen kiinni. Kauhuksemme jalassa oli todella ilkeä haava. Järjesteltin ensin tyttöjen kyyditykset kotiin, jonka jälkeen aloin pommittanaan päivystävää eläinlääkäriä, joka ei ensin vastannut puhelimeen. Ehdin laittaan Nellille (tallinpitäjälle) viestiä ja hän tulikin paikalle myös katsomaan tilannetta. Päivystäväkin vastasi, muttei tullut paikalle. Putsattiin haava ja kiedottiin tiukasti siteellä kiinni.
Tuo haava on siis todella iso ja syvä, jalassa roikkuu tuollainen "klöntti", joka menee luultavasti kuolioon. Eläinlääkäri kävi heti seuraavana aamuna ja Ressu saikin antibioottikuurin. Nyt pommitetaan klinikalle, jospa saatais nopeutettua paranemista jotenkin, esim. leikkaamalla tuo iso klöntti pois, koska se ei tosiaan ikinä tuosta kiinni tartu ja roikkuu vaan turhana tiellä. Haavaa ei voinut tikata. Tämä kaikki tietää siis ehkäpä jopa kuukauden taukoa kaikesta ratsastamisesta ym, eli tosiaan ois voinut jäädä sattumatta. Hevonen ei ole yhtään kipeä, ei onnu tms. Käyn nyt päivittäin vaihtamassa siteet ja piikittämässä penisiliinit polleen. Plaah että pitikin sattua!
(Muutama kuva tulossa huomenna, en saanut ladattua nyt)
Ja taas on aikaa vierähtänyt eteenpäin ja kommellukset ja hauskat hetket tallilla ovat jatkuneet tuttuun tapaansa :) Meillä on nyt aika harvinainen tilanne, kun kysyntä ylittää tarjonnan ja ihania asiakkaita käy tallillamme joka päivä hurja määrä! Maanantaista torstaihin on I-III tason tunteja kaksi / ilta ja niiden jälkeen vielä huippusuositut puolentunnin talutustunnit. Perjantaisin olen vuokrannut ponit tallimme muutamille tytöille, jolloin itsellä on vapaailta tuntien osalta. Lauantaina on tällähetkellä aamupäivällä alkeiskurssi ja heti sen perään ponikerho, jossa on huimat 17 pikkutyttöä! Siinä riittää vilskettä ja vipinää, kun 4-10-vuotiaita innokkaita tyttöjä vilistää pihapiirissä. Ponikerhon jälkeen jatkuu päivä vaihtelevasti, yleensä pidän valmennustunteja ellei ole ryhmävarauksia esim. ponisynttäreille tms. Sunnuntaina onkin sitten vapaapäivä sekä minulla, että poneilla. Vapaapäivä minulle ei välttämättä tarkoita vapaapäivää, sillä viimeviikollakin kävelin vapaapäivänä talliin ilman mitään syytä, aloin touhuamaan kaikkea ja sen jälkeen totesin ääneen, että "mitähän hemmettiä mä muuten edes teen täällä?!" Ei ole helppoa vain olla, turhaudun kovin äkkiä ja suuntaankin yleensä ensimmäisenä tallille, ellen saa heti sillä sekunnilla jotain kaveria lähtemään vaikkapa kahville tms.
Varpu, keväällä projektiksi ostamani ex-ravuri, on ollut aivan huippu. En tajua, miten sen kanssa on voinut edetä näin verkkaisesti ja ilman mitään ongelmia. Noh, niitä ongelmiahan tulee varmasti heti, kun menin näin sanomaan! Suokkineiti on niin taitava, ettei sanat riitä sitä kuvailemaan. Olen alkanut vaatimaan siltä enemmän, nyt kun ratsuntyö on sille ja sen lihaksistolle jo hieman tutumpaa. Ennen kesälomaa minulle riitti, että se kääntyi, pysähtyi, käveli, ravasi, peruutti ja vähän yritti taipua menosuuntaan. Nyt se liikkuu rentona, oikeinpäin käynnissä ja ravissa, opetin sille tuossa yksipäivä pohkeenväistötkin.. Tänään se treenasi lastentunnilla avotaivutuksia ja etuosakäännöksiä. Laukat se osaa nostaa jo käynnistä. Esteitä kokeilimme reilu viikko sitten ekaa kertaa kunnolla (toki olin ennen sitä irtohypyttänyt sitä kerran ja tunneilla se on ravaillut pienten ristikkojen yli). Tankkasimme kolme varttia ristikkoa ravissa, sitten laukassa ja lopputuloksen näette videolla alapuolella. Varpu on niin huippu, että olenkin sanonut Ressun jäävän ratsastettavuudeltaan täysin kakkoseksi tämän rinnalla! Ja mikäpä parasta: Varpu tekee päivittäin lastentunteja, se on suosituin "poni" talutusryhmissä ja kokeneilla se toimii jo täysin moitteetta sekä alkesitunneilla pienillä, jotka eivät vielä laukkaa.
Siirtotalli saapui viimeviikolla ja nyt puuttuu enää olkipelletit, sen jälkeen saammekin kopukat talliin. Nyt on satanut pari päivää niin, että jouduin loimittamaan herkimpiä. Toivottavasti tulisi kuiva syksy... kuravelli ja vesisateet ei yhtään innostaisi tällähetkellä! Tänään vettä satoi tasaisesti koko illan ja olin aivan syväjäässä tuntien jälkeen, vaikka olin juuri ostanut kunnolliset sadevarusteet.
Prinssi on kasvanut jo isoksi pojaksi, se on asunut koko kesän Herttualassa laitumella. Kävin sitä taas katsomassa yksi päivä, kun tilasin sille netistä suitset tulevia valjastusharjoituksia varten. Melkein tilasin minishettis kokoiset... onneksi en, nimittäin tavalliset shettiskokoisetkin oli niukin naukin, että mahtuivat. Ne ei kyllä montaa kuukautta mahdu, sitten meneekin jo samankokoiset kuin suurimmalle osalle tallimme poneista :) Kuolamista herra ei pahemmin mitään tuumannut, nappasi ne suuhun heti (niinkuin kaiken mikä näyttää kivalta), hetken se mälväsi niitä suussaan ja palkinnoksi tästä ne otettiinkin heti pois. Toki kuva ehdittiin nappasemaan. Testailujen jälkeen lähdimme vähän päiväkävelylle, ensimmäistä kertaa ihan yksin ja se vähän oli jänskää, mutta poni käveli nätisti koko lenkin, vähän ravattiinkin. Mentiin myös kylätienvartta kilometrin verran eikä tiellä menevä liikenne saanut mitään kohtauksia aikaiseksi.. ellei lastenrattaita tai naapurin pikkuponeja lasketa mukaan :) Prinssi muuttaa kuunvaihteessa takaisin meidän kylälle, tosin naapuriin Jekku-ponin karsinakaveriksi. On kivaa saada poni lähemmäs kotia, tulee enemmän touhuiltua sen kanssa ja ehkä ajo-opetuskin päästään jossain kohtaa aloittamaan... ja ennenkaikkea tallitytöt pysyvät tyytyväisenä :)
Ressulla käy nykyään kaksi vuokraajaa, ne käyvät ainakin tällähetkellä 5 päivänä viikossa eli itselleni jää yksi päivä, kun vapaapäiväkin täytyy pitää. Vähän on huono omatunto, kun en siellä enempää käy, mutta minkäs teet kun ei ehdi... ja tällähetkellä ei edes inspiroi. Kunnon treenit jatkunee syyskuun aikana, kun Tyttelin ja Heiskasen seuravalmennukset starttaavat taas käyntiin. Toki tulen niissä varmasti käymään myös Varpun kanssa... Kauheeta, kun on tällainen tilanne et kakkoshevonen inspiroi moninkertaisesti enemmän kuin tuo Kehveli. Ehkä se tästä muuttuu vielä "paremmin"päin.
Tunnit ovat pyörähtäneet käyntiin vauhdilla ja olemme ponien kanssa innoissamme tuntien jatkumisesta, vaikka viimeinen "lomaviikko" olikin aika rankka. Asuin koko alkuviikon Jokisilla Saran "lastenvahtina", tai oikeastaan yövahtina, ettei pääse sattumaan mitään teinien temppuja. Päivät olin tallilla ja yritin saada hommat pysyyn aikataulussaa. Aitatalkoiden myötä saimme aidat maalatuiksi ja portit valmiiksi.
Talkoolaiset limpparien, donitsien ja keksien kimpussa (vas. Tinja, Erika, Jenniina Nea, Marinka ja Maria)
Melkein valmista
Siellä mennään :)
Ja sit olikin joka paikka maalissa :)
Hyvän työn jälkeen on helppo hymyillä!
Estekalustokin löysi uuden paikan kentän ulkopuolelta ihan sattumankaupalta, kun kaivuri oli käydessään siihen tasoittanut sopivan alueen. Tiistai-iltana kannoin 50 pitkää rautaputkea paikasta A paikkaan B, koska ne olivat tulevan parkkialueen tiellä. Keskiviikkoaamuna heräsin aikaisin Jokisilta ja lähdin tallille, koska kaivurit tulivat tekemään parkkipaikkaa puoli 7.30... tai niin luulin. Hurautin tuolloin tallille ja siellä oli jo koneet täydessä vauhdissa, aivan kuten vuosi sitten kentän kanssa, työmiehet olivat jo puoli kuusi hommissa. Kaikkien hämmästykseksi iso parkkipaikka saatiin valmiiksi alkuiltaan mennessä! Tumpelo kun olen, en ottanut valmiista parkkipaikasta kuvaa ollenkaan, mutta eipä siinä nyt kovasti näkemistä ole, koko tallin takapiha on nyt hiekalla. Hieman siistimmän näköistä ja ennenkaikkea asiakkaiden autot mahtuu ilman ongelmia pihaan.
Loppuviikosta olikin edessä siivousta ja tavaroiden järjestelyä siihen kuntoon, että asiakkaat kehtaa talliin päästää. Tyhjennettiin mm.Saran kanssa loput karsinat. Siirtotallin tulo lykkääntyi edelleen.
Lauantaina oli aluekisat Pohtiksella, Sara ja Marinka oli hyppäämässä seuraluokan (70cm) ja molemmat pääsi hienosti maaliin. Marinka ja Kimble sai puhtaan radan, Sara ja Leevi valitettavasti pudottivat yhden puomin, mutta suoritus oli ehdottomasti parivaljakon paras kilpailusuoritus tähänmennessä. Itse menin Ressulla 100cm ja 110cm. Ressu oli jo metrin verkassa vähän ihmeellinen, sileellä tuntui tosi reippaalta ja askeleet esteille osui ihan nappiin ja se tuntui tosi kivalta. Outoa oli se, että se kyttäsi ihan kokoajan esteitä, jopa verkan kulahtaneista puomeista kyhättyjä verkkaesteitä. Verkka sujui ihmettelyistä huolimatta hyvin, en viitsinyt kauheasti verkata, kun lämpötila oli reilusti +20 asteen paremmallapuolella. Radalla Ressu oli samanlainen kuin verkassa, eli kaikki pienetkin ongelmat mitä oli, liittyi hyppäämiseen. Yleensä ongelma on ollut eteneminen esteiden välillä. Muutama puomi tippui alas ja viimeisenä esteenä oli sarja, joka oli ehkä koko kisojen tyylikkäin suoritus: Ressu tuli sisään hyvin, mutta stoppas B-osalle, siinä sekunnin murto-osassa kaulalla roikkuessa totesin mielessäni et "voihan paska mitessenyt näin..." ja seuraava muistikuva on se, kun yleisö hurraa meille sympatia-aplodeja. Ressu sitten rohkaisi mielensä ja hyppäsi paikaltaan sen leveen okserin ja esteen jälkeen tein kaikkeni pysyäkseni kyydissä, kun Ressu nauttii yleisön suosiosta laukaten maalilinjan yli. Jalustinkin tippu jonnekin remmeineen päivineen. Päätin, että seuraavassa luokassa tällaista ei tapahdu ja pistän sen niistä esteistä yli, kun se ei ennenkään ole tommoista kyttäämistä pitänyt.
No seuraavan luokan verkka meni kanssa ihan nappiin. Radalle lähdin vähän jänskättäen, mutta kuitenkin olin päättänyt, että kaikki tai ei mitään. Lähdettiin matkaan ja näin sujui ensimmäinen este:
Toisena esteenä oli aika iso okseri ja siitäkin mentiin ilman kyttäämisiä, kolmantena oli aika kiva este, jonka Ressu oli hypännyt myös edellisessä luokassa, siinä ei ollut mitään täytettä alla, oli vaan johteet. Sen piti olla ihan peace of cake ja kolme askelta ennen estettä, kun kaikki oli jo ihan kunnossa, Rehveli vetäs poikittain ja oli ihan "hui". Mä pistin kannusta kylkeen ja tein selväks et siitähän mennään... Hetken luulin et komennus tehosi, mutta ei siitä sitten menty... tai mentiin mutta ilman hevosta :D Nojaa, olipa ihan hauskaa... vaikka housut likastu..
Eli näin täällä Papinojalla - Hyvää kesänjatkoa kaikille lukijoille! :)
