keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Nyt iski inspiraatio kirjoitella hieman näin uudenvuoden kunniaksi. Tallilla on sujunut hyvin, kaikki ponit voivat hyvin, myös Harppa, joka teloi jalkansa aika pahasti vuoden viimeisenä päivänä. Siitä kohta lisää.

Meillä oli talliporukan pikkujoulut joulukuun puolessavälissä. Olin vuokrannut tilat kuntoutumiekeskus Apilasta, jossa likat sai pulikoida uima-altaassa pari tuntia. Musiikin tahdissa polskuttelun jälkeen herkuteltiin takkahuoneessa. Ohjelmassa oli mm. pantomiimiesityksiä aiheena "ponin selästä tippuminen". Rekvisiittana jokaisella ryhmällä oli jumppapallo ja he saivat pari minuuttia aikaa treenata kohtauksen, joka muiden piti arvata kenenkä tippuminen oli kyseessä. Parhaita esityksiä oli mielestäni Jenniinan tippuminen Kallelta (putosi laukasta aidan välistä ja pyöri pitkälle kentän ulkopuolelle). Esityksessä muut ryhmäläiset muodostivat aidan ja yksi ratsasti jumppapallolla ja heittäytyi ihmisaidan läpi. Lisäksi oli karaokekilpailu "Tartu mikkiin tallityttö" jouluisissa merkeissä, säestin koskettimilla ja nopeiten arvannut pääsi esittämään kappaleen. Voittaja sai palkinnoksi ilmaisen ratsastustunnin. Pikkujouluissa palkittiin myös tallilaisten äänestämät Vuoden poni ja vuoden tallikaveri 2012 sekä Suskun valitsemat vuoden oppilas ja vuoden hoitaja 2012.








Vuoden Oppilas 2012 - Erika.M.
Vuoden Hoitaja 2012 - Suvi
Vuoden Tallikaveri 2012 - Sara
Vuoden Poni 2012 - Romeo


Näiden pikkujoulujen jälkeen eksyimme Saran kanssa ratsastusseuramme pikkujouluihin loppuillaksi / yöksi. Hauskaa taisi olla kun muistikuvat hieman heikot, karaokea taidettiin laulaa ja lukionmäkeä tultiin puolenyön jälkeen kotiin kerien ja pyörien. Sen muistan, että seuraavana päivänä oli kamala olo.

Joulu sujui tallilla rauhassa, tänävuonna en ottanut joulunpyhille mitään lisäohjelmaa talliin liittyen. Emme siis olleet joulumaastossa tms vaan vietin muutaman päivän miniloman... Hoitaen hevosia ja lantaa lapaten. Nojuu ehtihän siinä kinkkua syömään ja lahjoja aukomaan. Ponit sai kivoja lahjoja tallitytöiltä, jotka löytyivät aattoaamuna tallin joulukuusen alta. Jouluaattona kävin Romeolla kokeilemassa kärryajoa, kun olin nähnyt kuvan, jossa se vetää rekeä edellisellä omistajalla. Hyvinhän se sujui, mutta vauhtia oli ihan mielettömästi. Raviponiainesta... Sitten vaihdoin aisojenväliin Nallen ja otin Prinssin perämieheksi. Siinä olikin vähän pitelemistä, kun tuo pikkumies oli ensimmäistä kertaa kärryjen perässä. Välillä kärryt lähtivät mukaan, kun varsa yritti lähteä intoilupukkilaukkaan pellolle. Nalle vaan käänsi korviaan, eikä juurikaan välittänyt ylimääräisestä sählingistä takanaan. Hyvin se sitten lopulta sujui.





Joulupäivänä kävin Nallen ja Prinssin kanssa yökävelyllä joskus klo.23 jälkeen yöllä. Käytiin reipas puolentunnin lenkki kirpsakassa pakkasessa tähtitaivaan alla. Lopuksi päästin ponit vapaaksi ja mentiin pellolle juoksentelemaan. Pojat ihan innostuivat. Seuraavana päivänä mentiin uudestaa valoisan aikaan ja otin kamerankin mukaan. Romeo ja Pinnikin pääsi mukaan.










Venni muutti ennen joulua entisestä ylläpitokodistaan tuonne Nortonin kotitallille issikkapihattoon, josta sen oli tarkoitus tulla Nortonin kanssa kotiin siirtotallin tultua. Serkkuni etsi ponia ja Venni lähteekin niille ylläpitoon kevääksi ja palaa kesällä leirihommiin. Norton tulee hieman aiemmin, kunhan se ruunataan ensin. Kuvassa Venni ja issikkaorivarsat telmivät:







Zelda ja Minnie jouluaattona ratsastuskentällä :)




Sitten se Harppa... Oli vuoden viimeinen päivä, tämänviikon maanantai, kun se tunnilla maastossa säikähti jotain ja ratsastaja muksahti alas. Poni lähti viereiselle pellolle ja ei tajunnut välissä olevaa ojaa. Poni rämpi ojanpohjalla hetken ja pääsi ylös, mutta ennenkuin saimme sen kiinni, se päätti tullakin takaisin tielle ja taas könysi hetken ojanpohjalla. Poni näytti olevan kunnossa ja ratsastaja nousi selkään. Otimme vielä loppuravit ja käynnit normaalisti ja poni oli täysin oma itsensä ja liikkui puhtaasti. Ihan lopussa taluttaessa se rupesi könkkäämään toista etustaan, kokoajan enemmän ja enemmän. Käytävällä se seisoikin jo ihan kolmijalkaisena ja soitin pikaisesti eläinlääkärille... Myönnän eläneeni täysin siinä mielentilassa, että poni tulee saamaan viimeisen piikin, kun se ei varannut sille painoa ja roikotti vaan jalkaansa. Eläinlääkäri tuli nopeasti paikalle ja se tutki jalan. Helpottavaa oli, ettei siellä tuntunut jänteissä eikä hankositeessä tms mitään eroa, jalka ei myöskään ollut turvonnut eikä yhtään lämmin. Kipeä se oli ja aristi vääntelyä. Harppa sai kipulääkettä ja konkkasi kolmella jalalla lähimpään karsinaan. Eläinlääkäri määräsi tukisiteet molempiin etusiin ja pari päivää karsinalepoa ja siitä pikkuhiljaa taluttelua.

Seuraavana aamuna kylmäsin jalan ja laitoin pintelin takaisin, tarkoitus oli pitää poni karsinassa koko päivän, mutta Harppa oli itse sitä mieltä, ettei se ole hyvä vaihtoehto. Se hakkasi sillä "kipeällä" jalalla seinää niin, että koko talli heilui. Päätin sitten viedä sen tarhaan, kun vähemmän se siellä liikkuu ja jalkaansa rasittaa. Neitipä sitten käveli täysin ontumatta tarhaansa kohti heinäkasaa ja tarhaili onnellisena koko päivän iltaan saakka. Illalla annoin kipulääkkeen sille varmuuden vuoksi ja kylmäsin jalan. Tänään sama rutiini, kylmäys aamulla ja illalla. Nyt jätin sen ensimmäistä kertaa ilman tukisiteitä karsinaan, saa nähdä onko turvotusta tms. Poni ei ole tuon maanantain jälkeen ontunut yhtään, mikä on ihan kummallista. Toisaalta kai poneillakin kipukynnykset vaihtelee.... Pidän ponin nyt viikon täysin lomalla ja katotaan ensiviikolla taluttaessa miten liikkuu. Ehkä se vain säikäytti meidät, herkkähipiä :)


Harppa ja Nalle joulupäivänä