Team Suskun Talli rikollisjahdissa!

Oli siinä näky! Odottelimme lähtöä Prinssin muuttokeikalle, kun yllättäen tallin ohi pyöräili kummallisen näköinen mies. Se ajoi tosi hitaasti ja katseli pitkään meidän tallia. Ajattelin että se meni ohi, mutta se kurkkasikin jo nurkan takaa ja tuli pihaan. Se jätti pyörän keskelle pihaa ja lähti kävelemään meitä kohti, sitten se kaivoi reppua ja arvasin tässävaiheessa, että nyt se on se, mitä Kangasalan Sanomissa perjantaina varoitettiin:

Siinä se levitti reppunsa sisällön keskelle tallimme pihaa ja löi lappua käteen, jossa kertoi olevansa kuuromykkä ym. Yritimme sanoa, että ei kiitos ja kun lopulta saimme sen pakkaamaan tavaroitansa reppuun, niin soitin heti isälleni, että voiko tästä nyt soittaa poliisille. Isäni soitti heti poliiseille. Kerjäläinen lähti pyörällä naapuriimme, samalla isäni tuli tallille ja puhui puhelimess vielä poliisin kanssa. Kuulinkin jo naapurista huutoa "nyt p*rkele h*lvettiin täältä!!!!" ja kivet sinkosi miehen perään. Mies sotki vanhalla punasella pyörällä niin lujaa, ettei meinannut pysyä pystyssä, katseli kokoajan peräänsä ja polki kauheeta kyytiä eteenpäin. Meni takasinpäin meidän tallin ohi ja tytöt olivat juuri lähdössä maneesille Kallen kanssa. Käskytin likat perään, kaksi meni pyörällä ja yksi lähti ponilla hirveää kyytiä "rosvon" perään. Kallen häntätupsut näkyivät vielä kylänraitin päässä, kun poliisin maija jo hurutti toisesta suunnasta. Puhelimessa neuvoin Saraa ohjaamaan poliiseja oikeaan suuntaan ja Sara neuvoikin hienosti virkavallalle mihin mies meni ja osasi hienosti kertoa kaikki tuntomerkitkin. Naapurimmekin oli autolla lähtenyt perään. Sara soitteli matkalta ja kertoi, että olivat menettäneet poliisien kanssa näköyhteyden mieheen. Välillä tytöt pääsivät miehen jäljille, mutta sitten poliisit oli hukassa, sitten kun poliisit löytyivät niin miestä ei taas näkynyt mailla halmeilla. Oli minulla pikkusen hauskaa puhelimen toisessa päässä, naurettiin Suvin kanssa ihan vedet silmissä, kun seuraava soitto olikin Saralta, että "apuaaaaaaaa Susku se mies lähti meidän perään mitä mää teen apuaaa.....", minä vaan nauroin ja sanoin että laukatkaa pakoon :D Hyvästä yrityksestä huolimatta mies livahti karkuun, mutta se oltiin saatu kiinni lähialueella parin tunnin päästä. Nämä kerjäläiset ovat siis yleensä ulkomaalaistaustaisia, jotka esittävät kuuromykkiä eli he eivät muka kuule mitään eivätkä osaa puhua. He eivät yritä oikeasti myydä tavaroitaan, vaan tulevat ihmisten kotioville nuuskimaan, että mitä varastettavaa siellä olisi. Perässä tulee sitten toinen porukka, joka tulee sitten pöllimään tämän kuuromykän bongaamat tavarat. Täällä on myös käynyt niin, että he pyytävät lasin vettä, kun heillä on kova jano, sittenkun asunnon omistaja lähtee hakemaan vettä, niin kerjäläisellä on montakymmentä sekuntia aikaa kahmia tavaraa reppuunsa. Että näin täällä!

Veimme tämän jännitysnäytelmän jälkeen Prinssin sinne pihattoon. Harjoittelin eilen lastausta, vein Pinnin ruokakipon traikkuun ja se kävelikin sinne suoraan syömään. Tarkoitus oli, että Prinssi olisi mennyt perässä. Vauva olikin toista mieltä ja jouduin lopulta työntämään sen sinne. Sitten se olikin siellä pää kipossa ja oli tyytyväinen. Tänään vein taas ruokakipon traikkuun ja varsa käveli suoraan perään. Meillä oli sellainen suunnitelma, että minä pidän varsan kopissa ja Pinni tuodaan pois ja sitten vain luukku kiinni ja menoksi. Olin koko matkan Prinssin kanssa traikussa, katselin takaverhosta miten Pinni suhtautu asiaan ja se jäikin tarhaan ihan hyvin, tietty vähän ravaili hermostuneena ja vähän hirnui perään, mutta oletin pahempaa. Varsa hyppi ja pomppi, se ei meinannut pysyä pystyssä ja jouduin sitä tukemaan aikapaljon. Sitten se alkoikin jo rentoutumaan ja mutkissa / liikenneympyröissä tuin sitä oikein kunnolla ja se sai ottaa minusta tukea. Suoralla tiellä ei ollut mitään ongelmaa, välillä se puri mua crocsista eikä irrottanut, sitten se lähti vetämään jalkaani traikun toiseen päähän enkä aina meinannut pysyä itse pystyssä, hupsu vauva!

Lastausharjoituksia eilen

Videomateriaalia trailerista

Perillä yritimme Prinssiä shettistamman ja sen 2kk vanhan orivarsan seuraan. Emä ei hyväksynyt Prinssiä ja sen varsakin vähän Prinssiä pinkoi pakoon. Seuraavaksi kokeilimme sitä kahden nuoren shettistamman kanssa, molemmat potkivat meidän pikkuraasua, mutta otimme sen vanhemman tamman pois eli Prinssi jäi 1-vuotiaan Nora tamman kanssa samaan aitaukseen. Hauskaa tässä oli se, että molemmat ovat samankokoisia, vaikka ikäeroa on vuosi! Prinssi jäi sinne tyytyväisenä leikkimään, se laitetaan tuon orivarsan kanssa samaan pihattoon, kunhan se tulee vieroitusikään.

Kotona Pinni oli pysynyt tarhassa ja oli suht rauhallinen, vein sille Romeon kaveriksi ja ne söivät tyytyväisenä heinää.

Pinni ja Romeo

Ei mennyt kauaakaan, kun kotiimme asti kuului rytinä. Pinni tuli aidasta läpi tuosta kohtaa, mikä näkyy ylläolevan kuvan oikeasta alareunasta. Lauta hajosi ja sähkölanka meni poikki. Pinni antoi kiinni hyvin ja vein sen karsinaan, se oli todella rauhaton ja huusi varsan perään. Iltatallin aikaan Pinni oli jo rauhallisempi... Hyvä ruoka, parempi mieli! Yritin niin kovasti Pinnille kertoa, kuinka näin on parempi, mutta eipä tuo ymmärrä. Aika korjaa haavat, kyllä ne vielä joskus näkee ja nyt molemmilla on varmasti mukavammat olot.

Sara ratsasti Romeolla torstaina, se meni ihan hyvin ja Romeo oli jo paljon rauhallisempi kuin koeratsastuksessa. Vähän se päätään vispas ja vastusteli kuolainta, epäiltiin johtuvan kuolaimesta, jota sillä on käytetty. Vaihdoimme sen heti ratsastuksen jälkeen tavalliseen niveleen. Mutta siis ihan huippuhan se on, ihanan reipas ja niin kiltti! Lopuksi mentiinkin puolentunnin metsälenkki, lähdin itse Vennillä. Kaikki meni hyvin eikä Romeo pelännyt mitään. Venni kompuroi todella pahasti, kerran se kaatu jopa polvilleen. Toivon sen olevan väliaikaista ja kuuluvan osana parantumisprosessiin. Perjantaina Romeo oli ensimmäisellä tunnilla ja se oli taas parempi, varmaan johtui kuolaimestakin, se on vaan niin kiva poni. Ei vieläkään kaduta sen osto. Voitte vaan arvata, ketä on toivottu ensiviikon tunneille eniten?? ;)

Perjantai-iltana saimme tallille mielenkiintoisia vieraita, kun polttariporukka saapui varaamaalleen ratsastukselle. Tarkoituksena oli mennä Vennillä, mutta koska se oli tuossa kunnossa, niin vaihtoehtona oli luonnollisesti Ressu. Ressu ei juurikaan ihmetellyt kännistä ukkelia selässään, joka huusi ja karjui, kirosi ja nauroi. Ne jopa laukkasi ja Barbieksi kutsuttu juhlakalu pysyi kyydissä yhdestä pukista huolimatta! Naattikaa kuvista!