Elämän valopilkkuja syksyn harmaudessa

Ei tullut Prinssille ähkyä karkureissusta... Nojaa se tästä sopasta olisikin vielä puuttunut. Ongelmat ei ole silti tallillamme loppuneet, joka päivä jokin mättää. Ihme aikaa tämäkin, ei ole tällaista epäonnea ollut näin pitkää putkea ikinä. Jos nyt aloitetaan näistä ikävistä niin päästään ehkä niihin positiivisiinkin joskus.

Venni kompuroi ihan kamalasti, soitin jo klinikalle asiasta ja sen luuliikaa hoitanut eläinlääkäri sanoi, että se voi johtua operaatiosta, koska se tehtiin lähellä polvea. Polven seudulla ollut kipu voi jättää hevoselle kipumuistin tms ja sen liikerata madaltuu. Käytännössä se ei siis nostele etujalkojaan enää normaalisti vaan jollain tapaa laahaa niitä ja pienikin töyssy, kuoppa tai kivi aiheuttaa kompuroinnin. Kompurointi ei ole siis satunnaista, vaan ihan jokapäiväistä ja ihan taluttaessakin poni sekoaa jaloissaan ja kerran ollaan menty ihan nurin metsäpolulla. Eläinlääkäri neuvoi jatkamaan suoralla uralla (maastossa) hölkkäilyä. Sara on mennyt Vennillä jonkinverran, mutta sitä jo vähän tuo kompurointi hirvittää. Siispä minä olen saanut vetää kypärän syvälle päähän ja ryhtyä toimeen. Kompurointi on vähentynyt hieman ja on päästy vähän laukkailemaankin. Ylihuomenna tulee kuukausi tuosta klinikkareissusta ja Vennin on tarkoitus olla silloin jo normaaliliikunnassa. Hyvältä näyttää ainakin toistaiseksi, koputan puuta.... Ontumista ei enää ole ja kompuroiminen eläinlääkärin mukaan menee pikkuhiljaa ohi, kun poni saadaan kunnolla liikkeeseen. Vennin olisi tarkoitus palata pikkuhiljaa tunneille lähiaikoina. MUTTA... Vennin mahahaavaoireet ovat palanneet kuolaamisen osalta ja olen juuri nyt korviani myöten täynnä tätä sen sairastelua. Odotan vielä hieman ja seurailen sitä erittäin tarkasti pitkin jokaista päivää. Jos oireet pahenevat tai ne eivät lopu, niin ei siinä auta kuin taas lähteä klinikalle, mutta jos sieltä mahahaava taas löytyy niin sitten riitti ja luovutan tuon ponin kanssa....

Seuraava ongelma on ollut kentällemme tilattu hiekkakasa. Kasa tuli tiistaina ja se piti levittää naapurin toimesta seuraavana päivänä tai viimeistään torstaina. Perjantaina sain viestin, ettei naapuri ehdi edes viikonloppuna ja teki mieli sanoa ruma sana. Kasa oli ollut tuntien haittana jo koko viikon ja se oli pakko saada levitettyä ennen maanantaina - vaikka käsin jos ei muuten! Kaikkihan arvaa, ettei yhdeksän tonnin hiekkakasa ihan helposti leviä. Naapuri olisi sen traktorilla levittänyt kymmenessä minuutissa ja meillä siihen meni noin kymmenen tuntia. Lauantai-iltana aloimme Saran kanssa levittää kasaa lumikolan ja lapion avulla. Sitten otin avuksi meidän neliveto Subarun ja lanan. Pyörimme siinä auton kanssa kenttää ympäri pari tuntia  bensatankin tyhjäksi eikä kasa levinnyt juurikaan. Toisen naapurin mielestä homma näytti hengenvaaralliselta, kun välillä lanan päälle piti laittaa painoa... eli siis yksi keikkui lanan päällä aina siihen saakka kunnes vetoliinat katkesi ja kuului räsähdys :D Pimeä tuli ja jätimme homman siihen. Ratsastimme vielä Ressun ja Romeon Saran kanssa. Kävin ensimmäistä kertaa Romeon selässä itse ja se tuntui aika kivalta, mitä siinä viidessä minuutissa sitä ehdin kokeilla. Testasin lähinnä käynnissä mitä osaa ja miten toimii, että on helpompi itse käyttää sitä opetuksessa. Poni ei ollut moksiskaan, vaikka selässä kävi vähän isompi ratsastaja.

Kummityttöni 4v synttärikutsuilla ennen hiekkakasan levitystä :)

Sunnuntaina tiedossa oli heinäkuormaa, kentän hiekkaoperaatiota ja sensellaista. Korjailimme meidän pikkutraktoria isäni kanssa, josko siitä olisi jotain apua. Etulevy läsähti heti alas, kun se osui hiekkaan. Lopulta lanasimme kenttää koko illan tuolla traktorilla... niin kauan, että traktori hajosi savun saattelemana. :D Nojaa, saimme me hiekkaa levitettyä, mutta olihan kello jo lähemmäs kymmentä. Ikävä kumpu tuohon kentälle vielä jäi. Pistää hieman potuttamaan, kun jokaisella naapurilla on traktori, voi kun olisi itselläkin! Se olisi ollut niin helppoa sellaisella... Kello oli paljon ja olisin halunnut jo kotiin, mutta heinäkuorma tulikin kaksi tuntia sovittua myöhemmin ja jouduin päivystämään tallilla sitä odotellessa..

Seuraavaksi ongelmia järjesti Ressu, ensin polkemalla kenkänsä irti maastossa ja sen jälkeen viimeyönä juoma-automaattinsa kanssa. Kyllä, vesivahinkoja lisää... ja niistähän minä tykkään! Ai että se tunne aamulla, kun näkee märän karsinan. Tänään jätin suosilla osan märkää kuiviketta karsinaan, yli puolet otin pois, mutta osa jäi sinne patjan alle. Siellä se kuivaa, vettähän se vaan on. Tulee vähän turhan kalliiksi ja suureksi hommaksi alkaa aina koko karsina tyhjentämään, varsinkin nyt kun kuiviketta ei ole varastossa, kun haen sitä vasta lähipäivinä lisää edellisen vesivahingon jäljiltä. Muistattekos, kun pari postausta aiemmin valittelin tallin sekaisuutta remontin jäljiltä ja pohdin, että mihin saan olkipellettisäkin mahtumaan, kun se pyörii kokoajan jaloissa? Seuraavana yönähän Nalle ja Rommi olikin keksineet siihen hyvän ratkaisun, josta kerroinkin jo viimekerralla. Ei huolta - kyllä meillä hommat hoituu tavalla tai toisella :)

Lisää "masentavia uutisia" olisi, mutta nyt loppuu tämä rutina ja jatketaan iloisemmilla aiheilla! Pitää oikein miettiä mitä ne olisivat, kun ne ovat vähän jääneet tämän kaiken epäonnen alle. Olen saanut aika hyvin yrityshommia etenemään ja kotisivut rupeavat olemaan mallillaan. Asiakkaita on tullut kivasti ja osa aloittaa jo näinä päivinä. Kentänrakennusprojekti junnaa, kun sopivaa tekijää ei ainakaan vielä ole löytynyt. Yritys on kuitenkin rekisteröintiä vaille valmis ja toimintamme alkaa virallisesti 1.10.2012 eli parin viikon kuluttua. Tallilla pitäisi vielä tehdä muutamia juttuja ennen talvea, mutta päivät ovat niin lyhyitä, etten ikinä kerkeä tai saa aikaiseksi. Hommana olisi mm. toimistorakennuksen (parakin) ulkopintojen maalausta, kaatopaikkakuorman viemistä ja tavaroiden uudelleen järjestelyä. Kävin tosiaan tuon parakin läpi tässä yksipäivä ja erottelin eri laatikoihin kaikki tavarat. Rojua lähtee kaatopaikalle, kierrätykseen ja kirpputorille ja osa säilytetään. Parakki oli siis täynnä muuttokuormasta yli jäänyttä tavaraa, jota ei muuton aikaan ehditty sen paremmin käydä läpi. Tallimme kotisivut löytyy TÄÄLTÄ, vapaita tuntipaikkoja löytyy syksyllä starttaavilla alkeiskursseilla. Irtotuntejakin tarjolla, eli niitä kyselleille: Meille saa tulla "fanitkin" ratsastamaan!

Tänään olin Heiskasen kouluvalmennuksessa Ressun kanssa. Tunnilla jumppasimme hevosia ja pyrimme saamaan ne herkäksi avuille. Teimme taivutteluja isolla kolmikaarisella ja ratsastimme isoa käyntiä sekä mahdollisimman pientä / rentoa ravia. Lopputunnista aloimme ottamaan ympyrällä isoa ravia ja oli ihan huippua, kun hevonen liikkui oikeasti niin paljon eteen. Välillä tuntui, että istui ravurin selässä, kun ravin vauhti hipoi pilviä, mutta tarkoituksena oli saada hevonen liikkumaa reilusti eteen ja irroittelemaan kunnolla. Laukka sujui ihan kivasti ja viimeisten laukkojen jälkeen Ressu oli aivan super.