tiistai 11. syyskuuta 2012

Alamäki jatkuu... ja jatkuu..

Lähdimme sunnuntaina kohti Hyvinkäätä viiden aikaan illalla. Perillä olimme seitsemältä ja poni odottikin pirteänä karsinassa. Siltä oli otettu jo letkut ja muut härpäkkeet pois. Se oli saanut ruohoa parin tunnin välein kourallinen kerrallaan ja saimmekin tarkat ohjeet ennen kotiutusta. Otimme ponin karsinasta ja lähdimme kohti traikkua, jonne Prinssi käveli taas kiltisti ilman mitään ongelmia. Jäin sinne ponin kanssa ja raastava traikkumatka oli valmiina alkamaan. Alkumatkan istuin tuolilla ja yritin vältellä pikkuhampaita parhaanimukaan. Hetkenpäästä meni hermo ja nostin tuolin väliseinän toisellepuolelle ja kiipesin etupuomin kautta satulakaapin päälle, kun olimme jo Helsinki-Tampere moottoritiellä. Istuinkin suurimman osan matkasta siinä ohikiitäviä maisemia katsellen. Prinssi seisoi kiltisti paikallaan ja rauhoittui nuokkumaan keskelle traikkua. Pimeys alkoi tulemaan, kun olimme melkein perillä, olin myös aika kylmissäni, vaikka olikin villapipo ja toppatakki päällä. Odotin innoissani sitä hetkeä, kun emä ja varsa näkevät toisensa, ne olisivat varmasti ikionnellisia.

Kotipihassa avasimme peräluukun, Pinni oli jo valmiina odottamassa pihassa. Prinssin ilme oli niin lutunen, kun se hörähti edessä seisovalle emälleen. Pinni hörähti takaisin ja talutin varsan Pinnin luokse. Pinni haisteli pörheänä varsaa ja päästimme ne kentälle vapaaksi. Tarinan käännekohta tapahtui tässä. Pinni hyökkäsi varsansa kimppuun, potki ja puri ja jahtasi sitä todella vihasena. Me juoskimme perässä ja yritimme saada edes jompaakumpaa kiinni ja pystäyttää tappelu. Prinssi oli ihan peloissaan ja sen katse oli surkea, kun oma äitikään ei enää häntä kelpuuta, varmasti oli hylätty ja orpo olo. Ajateltiin sitten yrittää rauhassa totutella niitä narussa, mutta Pinni jatkoi ilkeätä käytöstään. Varsa yritti kovasti tissille ja päätettiin pitää Pinniä kolmen ihmisen voimin väkisin paikallaan, että varsa sai imeä. Onnistuimme siinä hyvin ja varsa imi oikein hotkimalla maitoa. Sitten se lähti kiertämään toiselle puolelle ja imi toisesta utareesta. Itse seisoin kokoajan Pinnin ja varsan välissä, ettei Pinni potkiessaan osu varsaan. Tässä tuli laitettua jo oma kroppa likoon, tärkeintä oli saada varsalle maitoa. Tämän jälkeen menimme talliin ja käytävällä varsa veti vieläkin kohti emän tissiä ja annoimme sen taas imeä, ensin piti ottaa emästä kunnon otteet ja estää potkut. Tämänjälkeen laitoimme molemmat karsinoihin ja tein iltatallin. Olo oli niin surkea tuon pikkuraasun takia, se hirnui karsinassa eikä ymmärtänyt vieläkään, että miksei hän pääse emän luokse, kun vihdoin löysi sen viikon eron jälkeen. Itsellä oli kamala olo koko illan, enkä olisi halunnut lähteä tallilta pois ollenkaan. Olisin voinut jäädä karsinaan nukkumaan "itkevän" ja hämillään olevan pikkupotilaan kanssa. Lähdin kotiin ja uni tuli puolenyön jälkeen pienten harmituskohtausten jälkeen.






Aamulla menimme äitini kanssa talliin puoli seitsemältä ja toivoimme, ettei varsa ole ähkyinen. Pelkäsimme, että se olisi syönyt kuiviketta ja olisi mennyt taas huonoksi. Otimme Pinnin ja varsan käytävälle ja annoimme sen imeä, Pinni oli vähän fiksummin, mutta yritti silti potkia. Tein aamutallin ja annoin varsalle vähän ruohoa. Lähdin kotiin nukkumaan ja heräsin 11 aikaan. Menin tallille ja taluttelin varsaa pihalla ja syöttelin vähän pelloilla. Teimme päätöksen, että varsa ei enää lähde meiltä muualle. Karsinoita ei ole vapaana, joten päätimme tehdä pesukarsinasta lisätilaa.




Pesari ennen



Pesari 5 tunnin jälkeen


Koko ilta siinä meni, pidin pari tuntia yhdessäkohtaa, mutta hommat jatkuivat heti sen jälkeen. Tunti meni muuten tosi hienosti, ainakin pienten estetunti, jossa meidän shettiskolmikko loikki hienosti jumppasarjoja kaarevilla ja suorilla urilla. Pinni ja Prinssi ihmettelivät uusia karsinoita ja olivat aluksi rauhattomia. Laitoimme tosi korkean väliseinän, ettei Pinni vaan pääse käsiksi Prinssiin. Otin hepat sisään ja jäin vielä siivoilemaan paikkoja rempntin jäljiltä, kun kaikki olivat hujanhajan. Harjalaatikot siirtyivät rehukarsinan seinälle, ponien koppakärryt menivät turvevarastoon ja olkipellettisäkki pyörii jaloissa, kunnes keksin sille jonkun järkevän paikan.





Ja kello 22.55 sain hommat tehtyä ja pääsin kotiin suihkuun ja nukkumaan!

Tätä päivää jännitin seuraavaksi, Prinssille on pakko saada joku hevoskaveri! Nalle olisi ainut vaihtoehto ja ajattelin tänään sitä kokeilla. Tämä olisi viimeinen oljenkorsi, mikä on käytettävissä. Pistin ne tuohon pellolle ja ne haistelivat toisiaan... sitten painittiin... sitten kirmailtiin.... heitettiin ilopukkeja... sitten imettiin toisten korvia... revittiin riimuista.... laukattiin kymmenen kertaa pelto ympäri.... hypittiin ojien yli.... syötiin samalta ruohotupsulta... ja välillä Prinssi yritti imeä Nallelta maitoa. Varsa ei tunnu siinä asiassa luovuttavan, pakko sieltä on maitoa tulla! Nalle ei onneksi välitä, vaikka kohta voivat olla sukukalleudet kipeänä :D Nalle pelasti meidät, enää minun ei tarvitse olla sen leikkikaveri ja keinoemo. Imetyttämistä Pinnin kanssa jatketaan vielä.


Äsken tallin kentälle tuli lisää hiekkaa. Joudumme nyt pitämään parit tunnit kasan ympärillä, kun emme saa ketään levittämään sitä vielä tänään tai huomenna. Onneksi se ei ole tuon isompi kasa :)




3 kommenttia:

  1. pesaristapa tuli hieno. Miten osaatte tehdä noin hienoja karsinoita ja niitä puomeja jotka näky sun youtube videossa? :D Mä tekisin saman laisia karsinoita mun keppareille jos osaisin. _:)

    VastaaPoista
  2. nii mä ki harrastan keppareita mutta mä kyllä sanon että prinssi selvis hienosta ♥!

    VastaaPoista
  3. kyllä prinssi selvisi hienosti♥
    -heini

    VastaaPoista