Firma pystyssä :)

Eilen se tapahtui... Se minkä eteen tässä on nyt paiskittu pari kuukautta hommia - Olen virallisesti hevosalan yrittäjä! Jaa miltä tuntuu? No mikäs tässä, aika jänskää. Eilen alkoi ensimmäinen alkeiskurssi ja tuntui hassulta, kun kaikki on niin virallista. Yritän silti pitää tallimme toiminnan mahdollisimman ennallaan; edullinen, rento ja hullunhauska harrastuspaikka ihanille heppatytöille. Eli Suskun tallin toiminta on nyt mennyttä elämää, se on kultaisena muistona sydämessäni... ja uskoisin sen jäävän monen muunkin sydämeen. Nyt tätä ponivaltaista, tallitytöillä maustettua hullunmyllyä kutsutaan Papinojan Ponitalliksi. Blogi menkööt nyt tällä nimellä, tämähän kuitenkin on vain harrastukseni ja yrityksen asioita täällä ei tämän syvällisemmin käydä läpi.




Tallielämä on nyt hieman tasaantunut ja olen päässyt pahimmista paperisodistakin yli. Prinssi on nyt pikkuhiljaa asettunut aloilleen, varsarehu ei sille kelvannut, mutta ruokaa menee silti alas hyvää vauhtia. Masu on iso ja pyöreä, kuten myös lapsenvahdin, Nallen. Ne ovat kaksin vielä laitumella ja saavat syödä kaiket päivät vihreää. Heitän niille sinne lisäksi kuivaaheinää, jotta varsa oppii paremmin siihenkin, kun kohta vihreää ei enää ole tarjolla yhtään. Juominen vielä hieman huolestuttaa, mutta kyllä vettäkin menee alas jonkinverran. Tosin enemmänkin saisi mennä, melassivedelle ponivauva haistatti pitkät eikä suostunut edes maistamaan tuota kamalanväristä litkua.

Kaverini Emmi tuli tänään käymään kahvilla. Pakollisten juttujen, juorujen ja kuulumisten vaihtojen jälkeen saimme idean lähteä ratsastamaan Ressulla. Lähdimme kävelemään maneesille, siellä verkkasin Ressun ja Emmi laitto jo joitain esteitä paikalleen. Ressu tuntui ihan kivalta kaikissa askellajeissa ja aloitinkin sit hyppään. Aluksi oli kavaletti - puomi - puomi - puomi - kavaletti linja innariväleillä. Se tuli joka kerta ilman ongelmia ja otimme sit puomit pois välistä eli siitä tuli sitten kahden askeleen sarja. Tulin sitä molempiin suuntiin joitain kertoja, estekorkeus 80-100cm, Ressu oli tosi hyvä oikeassa kierroksessa! Vasemmassa laukka vähän kuoli kaarteissa ja askeleet oli haastavampaa ratsastaa. Tultiin kuitenkin tähän vaikeampaankin kierrokseen lopuksi joitain kertoja reilua 110cm ja eipä tuo pollella missään tuntunut. Hyppäsin alas selästä ja päästin Emmin selkään, se siinä meni sileällä ja kokeili Ressua. Mä aloin sit niitä esteitä madaltaan, kun halusin Emminkin hyppäävän. Se ei ollut ihan samaa mieltä, mutta hienosti meni ;D Enää mua ei stressaa kauheasti toi Ressun ajoittainen "ihana" ratsastettavuus, kun se on kokeneemmankin ratsastajan mielestä ehkä jopa vähän kamala. Näyttää helpolta ja kivalta, mutta ei se välttämättä sitä ole. Mitään se ei tee, mitä ei pyydä ja se mitä pyytää, pitää tehdä tismalleen oppikirjan mukaan eikä välttämättä siltikään onnistu :) Viikonpäästä pitäisi käydä hyppään Niihamassa seurakisoissa 90cm, saas nähdä miten meiän käy. Ekat yhteiset hallikisat, mutta luulen Ressun olevan parempi maneesissa kuin isolla hiekkakentällä.

Kuvia joistain kesän aluekisoista (90cm) Pohtiolammelta: