SUPER-Venni!

Pahoittelen heti aluksi, että tulen hehkuttamaan kuinka ihana poniini mulla on! En vaan voi sille mitään, mutta se on nyt toiminut joka lajissa aivan huipusti ja ylittänyt itsensä (ja meidät) todella!

Tiistaina tosiaan juoksutin Venninkin kunnon sivuohjilla. Heiskanen suositteli Vennin kanssa etenemistä maastakäsittelyn kautta ja suositteli ottamaan yhteyttä erääseen minullekin tuttuun henkilöön. Ideana olisi siis saada Venni rentoutumaan ratsastaessa. Tarkoitus oli soittaa tuolle tyypille, mutta aloin miettimään, että mitä hemmettiä maksan ulkopuolisille, kun Heiskanen ei varmasti tiedä, etten itsekään noissa hommissa täysin kädetön ole. Siispä aloin muistelemaan aikoja Rockyn kanssa, jolloin näitä asioita tankattiin valmentajan johdolla sen kanssa. Laitoin taas tänään vikellysyvön Vennille, otin liinan, kumpparit ja juoksutusraipan valmiiksi kentänlaidalle. Aloitin kuitenkin ihan vain taluttamalla ponia kentällä. Venni ymmärsi taas hienosti, että taluttajan pysähtyessä tulee senkin pysähtyä. Se myös väisti, seurasi ja peruutti hyvin. Kaiken A ja O näissä kaikissa harjoituksissa oli se, että ponin tuli kulkea rentona kokoajan vieressäni, mitä ikinä siltä pyysinkään. Se ei saanut nostaa päätään taivaisiin tai keskittyä muualle. Jos näin kuitenkin kävi, niin pieni paine liinassa (joka kulki kuolainrenkaiden läpi niskan yli) kertoi heti hevoselle, ettei pää nouse "ihmisen yläpuolelle". Tätä muistuttelin ponille aina välillä ja se muistikin sen aivan superpienestä "pidätteestä" eli liinan kiristyksestä. Kehuin valtavasti, kun sain Vennin keskittymisen itseeni.

Seuraavaksi laitoin Vennille kumpparit, melko löysälle. Lähdin pyytämään sitä ympyrälle, ensin ihan pienelle, jotta saan kontrolloitua sen paremmin. Ja yllätyksekseni kumpparit olivat aivan löysänä ja poni kulki rentona ja venytti turpaansa maata kohti. Tämä oli tavoite, jonka Venni täytti heti ensimmäisillä käyniaskeleilla. Se ei vastustanut kumppareiden painetta ollenkaan eikä nostanu päätä taivaisiin. Ravissakin toimi hienosti molempiin suuntiin. Sitten otin vyön, kumpparit ja liinan pois ja kokeilin selästä. Otin ohjat tuntumalle ja ratsastin käyntiä ihan normaalisti eteen, aivan kuten teen esimerkiksi Ressun selässä. Olin aivan häkeltynyt, kun poni ei nostanut päätän ylös, vaan taipui kaulastaan hienosti. Olin aivan ällikällä lyöty ja fiilistelin kentällä pikkuponini selässä. Toimi myös ravissa, kehuin valtavasti ja maltoin mieleni.... eli jätin siihen. Siis ihan uskomatonta, en voi vielläkään uskoa, että meidän kirahvi myötäsi niskastaan, se oli niin jäykkä, että kuvittelin sen olevan pahasti jumissa. Tämä suureksi kuviteltu ongelma purkautui riittävällä määrällä kärsivällisyyttä ja oikeanlaista käsittelyä. Suosittelen maastakäsintyöskentelyä kaikille, ihan valmentajan johdolla! Olen ihan täpinöissäni, mutta huomenna Venni saa pitää vapaapäivän ja vähän sulatella asiaa. Maanantaina alkaakin tunnit, mutta yritän niiden lisäksi mennä hepoilla itsekin aina aamupäivisin.

Mutta eipä siinä vielä kaikki! Perjantaina kävin pitämässä Saralle tuntia Tavelassa, kun se hyppäsi Vennillä ensiviikon kisoja varten. Venni oli taas tosi hyvä ja ainoat ongelmat olivat sarjalla, nekin hieman ratsastajasta johtuvia, kun tuli vähän vinoja lähestymisiä. Kokeilimme myös vesimattoa, sekä sateenkaariestettä, joita Venni ei edes kytännyt. Lopuksi Sara ja Venni tulivat 90cm estettä ilman pienintäkään ongelmaa. :)

Uimassa torstaina Saran ja Rommin kanssa! (c) Elina Mäkelä

Pohtis 7.7 (c) Mirella Ruotsalainen

Pohtis 7.7 (c) Minna Harmaala

Pohtis 7.7, 90cm (c) Minna Harmaala

Maastoestevalmennuksesta seuraavassa postauksessa, kun unohdin lisätä kuvat koneelle ja siinä menee aikaa. Mutta hengissä siis ollaan, tavoite saavutettu! :D