Ratsastusten jälkeen jatkoimme kokeilua ja laitoimme kaikki ruunat laitumelle. Taas kävi samoin eli Ressu ampaisi täyttä laukkaa ponien perään. Ponit pääsi sukkelasti aina pois alta ja Ressu oli niin kankea, ettei se niitä kiinni saanut. Sitten se pääsi kerran Rommin kannoille ja Rommi pukitti ja osui Ressua turpaan. Minä lähestulkoon hurrasin portilla, kun joku antoi sille takaisin. Ressu jättäytyi heti ja lopetti jahtaamisen, jes! Tällöin hurratessani en tiennyt mitä todella tapahtui ja vaikeudet olivat valmiita alkamaan...
Tilanteen rauhoituttua ja Ressun saatua köniin, menin antamaan väkirehuja sille ja Vennille. Ressu oli outo ja nosteli ylähuultaan, ihankuin olisi haistellut jotain. Olin ihan varma, että sillä on puhjennut orimaiset luonteenpiirteet esiin ja haistelee tammoja tms, muutenkin käyttäytyi niin oudosti, s eon aina rakastanut muita heppoja, eikä ikinä tekisi kellekään pahaa. Se kuitenkin söi kauroja ja vähänväliä nosteli huultaan. Sitten se yhtäkkiä lopetti syömisen, muuttui levottomaksi ja alkoi kuolaamaan. Pelkäsin jo tässävaiheessa, että oli ahmaissut ruuat ja ruokatorveen oli tullut tukos (niinkuin Pirpanalle tuli noin kuukausi sitten). Odottelin vielä hetken, sillä tiesin seuraavien oireiden olevan "tukehtumiskuoleman tekemistä", yskimistä ja armotonta kuolaamista / räkimistä. No niinhän siinä kävi, soitin heti päivystykseen ja onnekseni ystävämme Sainio (meidän oma ihana kunnaneläinlääkärimme) vastasi puhelimeen. Hän lähti heti ajamaan meille ja minä otin Ressun talliin. Tässä videoo odottelusta:
Sainio saapui noin vartin päästä, Ressu oli kokoajan tuollainen mitä videoissa näkyi, lisäksi yski kamalasti ja räkää tuli välillä kuin saavista kaatamalla. Hevonen oli tuskainen ja hikosi, mutta itse olin vain rauhalinen ja rauhoittelin hevosta, sillä tiesin ettei kyse ole kriittisestä tilasta ja itse en voi asiaa mitenkään helpottaa. Aloitimme heti letkuttamaan Ressua, ensin ilman rauhoitusta, mutta jossain vaiheessa Ressu keksi, ettei idea olekaan hyvä, niin sitten annettiin vähän rauhoitusta. Olimme molemmat vähän sormi suussa eläinlääkärin kanssa, kun tukos ei meinannut aueta ja lisäkäsiä ei ollut. Siispä minä työnsin letkua ja pidin hevosta, eläinlääkäri hoiti letkun toisenpään. Tunnin urakan jälkeen letkusta alkoi tulemaan kauraa ja kivennäismössöä, letku meni kokoajan tukkoon ja jouduimme monta kertaa ottamaan letkun pihalle ja aloittamaan alusta. Koko lattia oli aivan räässä, sitä tuli varmaan yhteensä kolmisen litraa... Aikas namia, se oli sellaista keltaista paksua limaa. Meinasin pari kertaa liukastua siihen crocseillani. Räkää oli meidän molempien vaatteissa, minun varpaidenvälissä ja naamassa. Noh, kun tukos lopulta aukesi, niin kuolaaminen ja rään valuminen loppui. Sitten tulikin jo verta solkenaan tähän tapaan:
Eläinlääkäri lähti ja lohdutti minua, että verta voi tulla tunninkin verran. Laitoin suosilla saavin Ressun turvan alle ja sitä valuikin sinne jokunen litra, ennenkuin verenvuoto tyrehtyi. Talli muistutti ennemmin teurastamoa kuin hevostallia. Seuraava ongelma oli se, ettei Ressu saanut syödä ja meillä on karsinat tyhjennetty. Onneksi olin säästänyt kottikärryllisen turvetta ja jaoin ne kahteen karsinaan, Venni piti ottaa kanssa sisälle Ressun seuraksi, muuten Ressu olisi seonnut. Sinne jäivät tyytyväisenä nukkumaan, Venni sai heiniä yöpalaksi ja minä lähdin kotiin räkäisenä ja verisenä. Oli ihanaa päästä suihkuun! Harmittaa, kun jäi olympialaisten maasto-osuus näkemättä TV:stä...
No tänäaamuna menin talliin yhdeksän aikaan. Ressu oli herännyt jo hyvin ja Venni hieman hermostuneena ihmetteli karsinassa. En voinut päästää niitä ulos, koska Ressun hampaat piti tutkia ennen ruuan antamista. Tässä vaiheessa vielä elimme siinä uskossa, että Rommin potkusta johtuen Ressulla on hampaita rikki ja siksi syöminen ei onnistunut. Päässäni virtasi kysymyskiä: "Onkohan hevosille tekohampaita" ja "kuinkahan pian saamme ajan klinikalle"... ja tärkein ajatus: "Onneksi on kunnon vakuutus!!". Eläinlääkäri tuli klo.11 (hän oli sopinut Kallen omistajien kanssa sattumalta ajan vakuutustarkistukselle) ja sen jälkeen Sainio kurkkasi Ressun suuhun. Ressu luuli saavansa taas letkun nenäänsä, eikä se olut kovin yhteistyöhaluinen. Lopulta suuhun näkyi ja hampaat näytti olevan ehjät. Sen sijaan yläetuhampaiden ikenissä oli iso mustelma ja siksi Ressu nosteli huultansa, kun kavio oli osunut siihen. Kivusta johtuen se oli sitten pureskellut huonosti ja tästä syystä aiheutui ruokatorven tukos. Jaoin nyt suosilla laitumen puoliksi ja päästin Ressun ja Vennin laiduntamaan kahdestaan. Tosin epäilen, ettei Ressu olisi enää uskaltanut pikkuponeja ajaa, sen verran nolona se vilkuili aidan toisella puolella päällisteleviä pikkuponeja. Kauratkin meni hyvin alas ilman tukoksia, vähän varovaisesti se silti ruokiaan naposteli. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :)
Tänään piti olla se maastoestevalmennus Ressun kanssa, mutta se nyt tietysti jäi väliin. Menin sinne sen sijaan Vennillä alkeisryhmään harjoittelemaan kaikista helpoimpia maastoesteitä. Vähän epäilin, että mitä siitä tulee, mutta Venniä kehuttiin valmentajan ja yleisön toimesta hirvittävästi. Se on kuulemma hyvärakenteinen, sillä on kaunis pää ja erityisen hieno ja terävä hyppy! Olin niin ylpeä pikkuponiinistani, jonka luulin kompastuvan joka esteeseen. Ongelmana meillä on Vennin kanssa ollut innostuksen puute esteillä, tai ennemmin imu esteelle voisi olla parempi. Tänään siitä ei ollut pulaa! Odottaessamme vuoroa esteelle, Venni steppasi ja yritti päästä lähestymään estettä. Lisäksi se tarjosi laukkaa ravilähestymisissä, mikä on erittäin harvinaista. Laukatkin siis nousi hyvin silloin kuin piti. Yhdellekään esteelle Venni ei kieltänyt, haudalle se tökkäsi kerran ja itse lensin kaulalle, mutta se hyppäsi siitä paikaltaan hyvin yli. Menimme mm. tukkeja, kuiva- ja vesihautoja, vesiestettä, ylös- ja alashyppyjä sekä muutamaa vähän isompaa kiinteää estettä. Täydellinen valmennus, vaikka jouduimme käymään tallissa nappaamassa yhden kengän pois kesken valmennuksen. Se minun neljällä naulalla kiinnittämäni kenkä irtosi osittain yhdellä esteellä ja se otettiin nyt kokonaan pois.
Kotiin päästyäni oli taas saapasongelma. Vetoketju oli mennyt sunnuntain kisojen aikana vähän rikki, eikä vetskari meinannut aueta. Sain saappaan kuitenkin silloin auki ja tänää vieläpä kiinni, mutta äsken olikin vaikeampaa saada auki ja nyt on varmaan pakko luovuttaa. Ne ovat kuitenkin sen verran halvat, ettei niitä kannata korjauttaa. Huomenna saan uudet, toivottavassti ovat sopivat, kun ostan ilman sovitusta!
Ainiin juttelin tänään tuolla valmennuksessa niistä kenttäkisoista lisää, vaikka s-postilla jo valmentaja sanoikin, että ehdottomasti voidaan osallistua seuramme kenttäkisojen harrasteluokkaan. Ja sinne nyt tähdätään, vaikkei täään päästykään treenaamaan. Kvaalitkin on jo hoidettu rataesteissä, ei tarvitse sitä murehtia. Nyt vaan kuulemma treeni päälle! :) Tässä vielä kuvia siirtotallista, joka tulee meille alkutalvesta!
Bannerikilpailuun osallistujille tiedoksi: Blogin leveys on 1040 pikseliä, muttei se niin tarkkaa ole ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti