Erikoispostauksia

Äänestitte ykköseksi My day-postauksen, toteutan sen lähiaikoina. Toiveita sen suhteen voi jättää. Hyväksi kakkoseksi tuli tallin esittely, jonka huomioin uusimmassa videossani. Se on esittelypainottainen, aikapaljon yksityiskohtia talliltamme.

Hain Prinssin tänään kotiin laitumelta, se on tässä pari päivää ja vien sen lauantaina tuohon naapuriin sitten.

Nyt on pakko myös palata tylsään sunnuntaipäivään. Edessä oli Takkulan aluejoukkuemestaruudet, jonne lähdimme Ressun kanssa edustamaan KaRaa kolmen muun seuramme ratsukon kanssa. Luokkana oli metri ja arvosteluna AM5. Lisäksi menin ennen tätä luokkaa 90cm, jossa arvosteluna ihanneaika. Menimme Emmin kanssa samalla kyydillä, kun ne menivät Sampan kanssa edustamaan TRS:ää. Lähdimme aamulla Tavelasta Ressun tallilta klo.9 ja haimme Emmin ja Sampan niiltä kotoa. Hulvaton ja hauska matka Lahteen alkoi ja olimme perillä ennen puoltapäivää. Hepat oli tosi rauhaksiin kopissa ja päästiin rauhassa käymään kansliassa ym ennen niiden purkua. Vaihdoin kuteet niskaan ja laitettiin Ressu kuntoon ysikymppiä varten. Ressu oli tosi kiva sileen verkassa, samoin esteverkassa. Rata oli kiva ja helppo ja ennenkaikkee meillä ois ollut mahdollisuudet hyväänkin suoritukseen arvostelun kannalta, esteetkin olivat polvenkorkusia. Suunniteltiin pitkät tiet, sillä ihanneaika oli 93s ja ensimmäiset poniratsukot vetäsivät radan läpi 60-70 sekunnissa.

Verkassa Emmi & Samppa (vas) ja Susku&Ressu

Radalle ei päässyt tutustumaan yhtään enne suoritusta, oikeastaan heti sai lähtömerkin ja ehdin nopeesti näyttämään melooniesteen, minkä oletin tuottavan ongelmia jos niitä on tullakseen. Alku sujui hyvin eli eka okseri ja sitten tämä meloonieste toisena, mutta kolmannelle hevonen sitten tökkäs... ja tökkäs toisen kerran. Tavallinen vaaleenpunanen okseri, plaah! Ei vaan mennyt yli, vaikka mitä teki. Raivoa puhkuen sitten toiseen luokkaan, jossa oli sama rata. Tälläkertaa hevonen tökkäsi jo meloonille, mutta meni tokalla yrityksellä yli... ja kielsi taas pihalle siitä pinkiltä okserilta. Verkassa Ressu oli taas tosi hyvä, tulee esteelle hyvin ja on hyvin avuilla, ei kyttää tms ja yhtäkkiä radalla jokin muuttuu. Itse en takuulla ollut jännittynyt ainakaan yhtään enempää kuin verkassa, koska en jännitä kisaamista Ressulla. En ymmärrä mikä tuota vaivaa, ei se ole ennen kieltänyt noin. Silkkaa kusetusta, syitä olen pohtinut ja epäilykset on... katsotaan nyt mitä tehdään.

Melooni este, suuret ja värikkäät johteet ei näy kovin hyvin tässä kuvassa

Reippaat kisahoitajat Maria ja Suvi

Eipä jäänyt meidän hylystä joukkueemme menestys kiinni, sillä neljästä ratsukostamme kolme kielsi pihalle ja kaikki samalta pinkiltä esteeltä :D Nojaa... aika hyvin! Emmi meni vielä yhden luokan tuon mestaruusluokan lisäksi ja kisat oli pitkin päivää venyneet ja ennen tuon viimeisen luokan alkua kisat olivat liki 2 tuntia myöhässä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla viimeistään klo.21 kotona (sunnuntai-ilta ja kisahoitajilla aamulla koulua), mutta mepäs pääsimmekin lähtemään Lahdesta vasta tuolloin! Ajoimme kotiin pilkkopimeässä ja hepoillakin oli pitkä päivä takana. Tiputettiin Emmi ja Samppa kotiin ja jatkettiin tyttöjen kanssa viemään Ressua Tavelaan ja sitten tapahtui jotain, mikä olis voinut jäädä sattumatta. Pilkkopimeässä pihassa, klo.23, aloimme purkamaan Ressua, joka oli jo hieman hermostunut pitkästä päivästä. Avasin naruja traikussa, kun Ressu lähti peruuttamaan pois traikusta niin, että puomi irtosi ja hevonen sai vetopaniikin ja riuhtoi itsensä irti (riimut ja narut hajosi), näin kuinka sen jalka jäi traikun lastaussillan alareunan kulman alle ja kuinka se riuhtaisi sen siitä irti ennen katoamistaan yön pimeyteen ilman rihman kiertämää. Onneksi se ei lähteny kauas ja saimme sen kiinni. Kauhuksemme jalassa oli todella ilkeä haava. Järjesteltin ensin tyttöjen kyyditykset kotiin, jonka jälkeen aloin pommittanaan päivystävää eläinlääkäriä, joka ei ensin vastannut puhelimeen. Ehdin laittaan Nellille (tallinpitäjälle) viestiä ja hän tulikin paikalle myös katsomaan tilannetta. Päivystäväkin vastasi, muttei tullut paikalle. Putsattiin haava ja kiedottiin tiukasti siteellä kiinni.

Tuo haava on siis todella iso ja syvä, jalassa roikkuu tuollainen "klöntti", joka menee luultavasti kuolioon. Eläinlääkäri kävi heti seuraavana aamuna ja Ressu saikin antibioottikuurin. Nyt pommitetaan klinikalle, jospa saatais nopeutettua paranemista jotenkin, esim. leikkaamalla tuo iso klöntti pois, koska se ei tosiaan ikinä tuosta kiinni tartu ja roikkuu vaan turhana tiellä. Haavaa ei voinut tikata. Tämä kaikki tietää siis ehkäpä jopa kuukauden taukoa kaikesta ratsastamisesta ym, eli tosiaan ois voinut jäädä sattumatta. Hevonen ei ole yhtään kipeä, ei onnu tms. Käyn nyt päivittäin vaihtamassa siteet ja piikittämässä penisiliinit polleen. Plaah että pitikin sattua!