Elämää Suskun Tallilla: Marraskuu

Vaan eipä ehkä sittenkään! Vaikka ilmat on ollut tylsiä niin elämässä on aika paljon valopilkkuja. Kuten kymmenen ponia ja kuutisenkymmentä innokasta oppilasta. Ainiin ja ihana pieni, punainen talli, jossa vauhtia ylläpitävät kolme sekopäistä kissaa ja yksi yli-innokas koira.

Olettekin saaneet nyt viimeisimmissä postauksissa kuulla jo kahdesta tallimme ponista, voin kertoa, että hetken kerään nyt voimia seuraavaan. Minulla on mennyt aikaa 3h / esittelypostaus, joten nyt saatte luvan tyytyä tällaiseen peruspostaukseen. Tosin ettepä ole kuulumisia kuulleetkaan hetkeen!

Arkitunnit meillä on sujunut aika mallikkaasti, vaikka ponit täräyttivätkin aika paukun kolmisenviikkoa sitten lastentunnilla, jolloin yhtä lukuunottamatta kaikki lapset tippu ponien selästä ja tunti jouduttiin keskeyttämään. Tuloksena yksi murtunut solisluu ja kolme pahaa aivotärähdystä sekä ennenkaikkea monta säikähtänyttä ja traumatisoitunutta ihmistä, itseni mukaan lukien. Ponit siis "pelästyi" jotain... tai siis yksi ja kaikki singahtivat laukkaan eivätkä nuo alle 10v:t kyydissä pysyneet. Panikoin jo, että mitä teen noiden taulapäiden kanssa, kun tästä alkoi muodostua jo tapa, kun yrittivät tehdä tätä uudestaan. Mielessäni pyöri ajatuksia kaikesta kamalasta ja mietin olisinko voinut toimia itse opettajana toisin ym. Valvoin öitä ja mietin kuinka hullu olen, kun niin monen lapsen terveys on minun vastuullani. Pääsin kuitenkin tästä yli ihanien ystävien ansiosta, varsinkin kun kuulin, että tällaista on sattunut muillakin ratsikouluilla ja monta kertaa eikä hevosten luonnolle vaan voi mitään. Meillä tämä oli ensimmäinen laatuaan tässä mittasuhteessa.

Vaikka sainkin mielelleni rauhan, niin pistin heti toimeksi ja turvallisuus on nyt taattu niin pitkälti kun vain ikinä voin. Ennen pienten tunteja nuo pikkuponit (jotka menee pikkuratsastajille ekalle tunnille) on vuokrattu isommille ennen ekaa tuntia. Tämä käytäntö on ollut todella mahtava, kun poneista on päästelty pahimmat höyryt ja voimat isompien toimesta ja ennenkaikkea nuo isommat ovat olleet innoissaan, kun ovat saaneet vuokraponit, kun niille on ollut kysyntää. Ponit on ollut aivan huippuja nyt viimeviikot, kaikki todella fiksuja ja jos joku jotain säpsähtää niin reaktio ei todellakaan ole tuo, että kaikki "pelästyvät". Ehkä mä vaan pelästyin liikaa itsekin tuosta yhdestä kerrasta, mutta toisaalta parempi kai näinpäin, kuin jatkaa muuttamatta mitään ja olemalla välinpitämätön.

Viikonloppuisin on ollut vaihtelevasti tätitunteja, valmennustunteja ja nyt myös jouluponikatrilliharkkoja.

(Kuvassa Norton tuuraa Leeviä, jolla oli rokotuksen takia lomaa)

Meillä on tosiaan viikon päästä sunnuntaina pikkujoulurieha, jota on nyt täytynyt hieman valmistella. Suurin ohjelmanumero on varmasti jouluponikatrilli, jossa on kuusi ratsukkoa. Ponipareina vuonikset, kirjavat ja Nalle+Rommi. Katrilli on aika hieno, jos vaan saadaan ponit pysyyn pöksyissään, kun Nallella on ollut paha tapa singahtaa kesken kuvioiden hieman omiin soolopiruetteihinsa :)

Elisen kanssa on sujunut ihan mielettömän hyvin, oon ollut niin tyytyväinen siihen. Oltiin maanantaina taas estevalmennuksessa ja vauvaponiini oli niin huikea! Se oli ihan innoissaan ja sillä oli jo oma tahto lähestyä estettä, eikä epäröintiä ollut. Kerran se otti puomin alas ja korjasi hienosti seuraavalla kerralla asian, vaikka askel oli yhtä huono kuin pudotuskerralla. Ei olisi uskonut, että hyppäämme jo toisella kerralla 80-90cm:n esteitä, varsinkin kun se ensimmäinen valmennus oli yhtä tahkoamista. Päästiin nyt kyseiseen ryhmään, koska siinä on muitakin nuoria, aletaan käymään siinä joka maanantai, Emmi pitää sitten mun ponitallin jälkimmäisen tunnin aina maanantaisin.

Oltiin myös Hannan kouluvalmennuksessa pari viikkoa sitten ja se auttoi kyllä paljon, sillä ennen kyseistä valmennusta olin vain humputellut tuolla, koska en oikein ollut varma mistä aloittaa asioiden treenaaminen. Maltoin odottaa ensimmäistä valmennusta ja sainkin paljon pieniä vinkkejä, minkä myötä voin tehdä kaikkia asioita ilman suuria ongelmia. Nyt täytyy vaan alkaa rakentelemaan tuota. En ollut tyytyväinen itseeni valmennuksen jälkeen, vaikka yritinkin parhaani. Mulla on jotenkin aina uuden hepan kanssa ensimmäinen Hannan koulutunti huonomielinen, ehkäpä sen takia, kun Hanna jo tuntee minut ja laittaa heti hommiin eikä paljon sääliä tunne. Kritiikkiä tulee ja välillä se masentaa, mutta kun ei oikein vastaankaan uskalla sanoa, niin pakko se on tahkota ja yllättäen aina lopputulos on hyvä.

Klippasin Elisen eilen, vetelin ihan korvia ja kavionrajoja myöten niin on siistin näköinen. Nyt olis tarkoitus mennä sillä seuraaviin Niihaman kisoihin ihan treenimielessä hyppään ristikko & 50-60cm :)

Olimme Parvelassa estekisoissa viikonloppuna ja siellä napsittiin ruusukkeita oikein urakalla, niinkuin oli tarkoituskin. Tässä sijoitukset:

40cm: 1.sija Tinja & Rommi, 2.sija Maria & Nalle
60cm: 1.sija Jensku & Leevi, 2.sija Maria & Kalle, 3.sija Nea & Rommi
70cm: 1.sija Erika & Romeo

Eli ei huonommin ollenkaan!! Radat on videolla ja olen tehnyt koostevideonkin, mutten ole jaksanut ladata sitä youtubeen. Tosin minun oli pakko Romeoiden apinoinnit julkaista, kun nauroin niin paljon, että piti jakaa tuo suunaton ilo kaikkien kanssa :D Näet hauskan koosteen TÄÄLTÄ!