Syttynyt kipinä maastoesteisiin...

Plaah, nyt tässä kävi juuri niinkuin pelkäsinkin. Ne viimeviikon maastoestetreenit sytytti minussa hulluuden kipinän. Ilmottautuminen seuraavaan valmennukseen lähti juuri ja olen tässä selaillut kuvia viimevuoden kenttäkisoista täältä Kangasalta. Esteet eivät näytä ollenkaan hullummilta... Yritän pitää itseni pois tuollaisista kisoista, mutta kerrankin alla olisi hevonen, joka edes 50%:n todennäköisyydellä pääsee esteen paremmalle puolelle, loppu riippuukiin minusta itsestä... Mutta olen aina sanonut, että maastoesteet ovat hullujen hommaa, en ikinä menisi hyppäämään niitä. Niissä voi tappaa itsensä tai hevosensa, mutta aika moni sieltä hengissä selviää. :D Kyselin nyt hieman asiaa valmentajalta, saa nähdä mitä hän vastaa, saadaanko meidät koutsattua kuukauden aikana siihen kuntoon, että uskaltaisi startata syksyn kenttäkisoissa.



Nyt asiaan, eli viimekertaiseen valmennukseen. Aloitimme treenauksen ihan yksinkertaisesti käynnissä ja ravissa joka esteelle. Kaikkia tulimme myös laukassa ja se oli ehdottomasti Ressulle paras askellaji. Ravissa se meinasi kompastua esteeseen, koska ei jaksanut nostaa jalkolana riittävästi. Sitten se säikäytti minut lompsimalla ravissa haudan yli (vain yksi jalka päätyi hautaan), se oli kamala tunne kun heppa "putosi alta". Laukassa oli heti terävyyttä hypyissä, eikä ongelmaa ollut. Ressu hyppää kaiken aina hirvittävällä ilmavaralla, mutta ravissa yrittää kaikesta vain kömpiä läpi. Ainut este, mitä Ressu edes vähän ihmetteli, oli vesi. Muille esteille se ei korviaan lotkauttanut.

Alashyppy

Vesihauta

Huomenna menen Ressun kanssa Heiskasen koulutunnille Tavelaan. Perjantaina menen kokeilemaan Pauliina Hukkasen estevalmennukseen, kun Anna asuu niin kaukana, ettei se varmaan enää ehdi meitä valmentaa. Kurjaa, koska pidin Annan valmennuksista... Mutta mennään katsomaan millaisia tunteja Pauliina pitää, kun pakko on joillekin estetunneille päästä, muuten me poljetaan paikallaan kokoajan. Sunnuntaina on koulukisat Parvelassa, joissa menen varmaan nyt viimeistä kertaa HeC:n... Juu naurakaa vaan :) Hyvä syy, koska heB oli pitkällä radalla, muistaakseni, eli en semmoiseen luokkaan halua mennä vielä. Seuraava maastoestevalmennus on ensitiistaina.


Nyt on tallilla käynyt paljon pikkutyttöjä, ei oikeastaan mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Kalle on kotiutunut hyvin, hauska huomata kuinka se on ihan erilainen kuin Venni. Kalle suloisempi ja ponimaisempi rakenteeltaan, Venni on pitkäjalkaisempi ja enemmän hevosmallinen pakkaus. Kalle on myös jästipäisempi Venniä, tai oikeastaan Vennillä ei ole omaa tahtoa yhtään verrattuna uuteen lajikumppaniinsa. Venni menee sinne minne ihminen pyytää, kävelee perässä ja alistuu ihmisen käskyille. Kalle sen sijaan käyttää tilaisuuden hyväkseen heti, kun on mahdollista. Se saattaa ampaista taluttajalta muualle, koska sitä ei välttämättä kiinnosta olla juuri silloin siinä, kun muualla on herkullisia ruokatupsuja :) Heh, eihän sitä tyttöjä saa liian helpolla päästää!!

Kalle matkalla laitumelle, toistaiseksi hallinnassa :D

Odotan ihan mielettömästi, että pääsen ratsastamaan Vennillä, muttakun se on niin kiireinen poni, etten itse raaski enää kiusata sitä tunnin tai vuokraajan ratsastuksen jälkeen. Tänäänkin serkkutytöt ratsastivat sillä tunnin, sen jälkeen se meni vielä tunnilla. Huomenna sama homma, perjantaina Sara ratsastaa sillä, lauantaina Sara menee sillä kisoihin ja sunnuntainakaan ei voi kovin rankasti mennä... Mutta silloin varmaan sillä menen kevyesti :) Ja Vennille tulee kengittäjä huomenna, kun se polkasi kengän irti itseltään tänään, argh!!


Tässä vielä vähän kesäfiilistelyjä loppuun: